lauantai 1. joulukuuta 2012

Jihuu, joulukuu!


Jes, nyt alkaa minun oma kuukauteni! Mutta ei hätää, en ole pihi, kyllä te muutkin saatte käyttää tätä ihan vapaasti ja ottaa ilon täysillä irti.  Oletteko koskaan miettineet mikä teidän kuunne on? Äidin kuu on ilmiselvästi toukokuu; hänellä on silloin syntymäpäivä ja nimipäivä ja kaiken kukkuraksi äitienpäiväkin on toukokuussa. Miehen kuukausi on heinäkuu. Silloin hänellä on sekä syntymä- että nimipäivä ja hän on muutenkin iloinen kuin västäräkki, sillä yleensä sekä hyvät kelit että runsas vapaa-aika suosivat pyöräilyä. Minun syntymäpäiväni on joulukuussa, mutta en tiedä kuinka suuri vaikutus sillä on siihen, että samastun koko olemuksellani ja identiteetilläni tähän kuukauteen. Voi se olla ratkaisevakin; joulun tuoksut ovat niitä aivan ensimmäisiä, joita olen muinoin tuntenut nenässäni.


Joulukuu on mahtava monestakin syystä. Ensinnäkin se on seuraelämältään hauska ja vilkas (nytkin ehdin kirjoittaa vain ihan vähän, sillä olemme lähdössä teatterin iltapäivänäytökseen katsomaan ”Sian morsianta” ja siitä suoraan ystäville yökylään ja katsomaan dvd:ltä Green Wingiä. Huomenna lähden Tampereelle vetolaukullinen lahjoja mukanani (isosisko soitti juuri ja sanoi, että jos tulen suoraan bussilta käymään ja jos tuon teippiä, saan sekä syntymäpäivä- että hanukkalahjani.) Pakettireissu on hyvä tehdä varmuuden vuoksi jo tässä vaiheessa, sillä lelukauppa pitää minut huippukiireisenä aina siihen asti kunnes livistämme juuri joulun alla Tukholmaan palloilemaan joulutorilla ja juomaan glögiä. Mutta palatakseni joulun mahtavuuksiin; kuusi, koristeet, hyasintit, jouluaiheiset elokuvat, suklaarasiat, joululaulut, vielä kerran KUUSI, kynttilät ja villasukat ja pyjamat ja paksut kirjat ja erilaiset joulukalat ja kaikki kaikki kaikki. MUNATOTI, tietysti! Minulla ei raja tule vastaan tässä asiassa ihan äkkiä. Ylipäätään se, että voi panna ranttaliksi joka ikisellä elämänalueella, sillä tammikuu, kuukausista ankein eikä vähiten siitä syystä, että aina kun erehtyy avaamaan television, sieltä tulee jotain masentavaa ampumahiihtoa tai mäkihyppyä (vaikka toisaalta se on myös selkeästi isän oma kuukausi, suurelta osin varmaan juuri loputtomien hiihtolähetysten ansiosta), on kuin luotu kurinpalautukseen ja yleiseen kärvistelyyn. Ja kaikesta hurmoksesta ja glögistä punoittavista poskista huolimatta jouluna on pajon tilaisuuksia myös hiljentyä. Ja tehdä pientä tilinpäätöstä kuluneesta vuodesta. Aivan mahtava kuukausi siis!

PS. Aion suosia tässä kuussa vain ja ainoastaan jouluaiheista musaa! Tästä lähtee:

Muppetit: The most wonderful time of the year: http://www.youtube.com/watch?v=DB3kEOsgMAU

2 kommenttia:

  1. Minäkin pidän joulukuusta, olen myöskin syntynyt tässä kuussa. Joulukuun aikana siirrytään pienin askelin tulevaan, on usein lomaa ja aikaa kyläilyyn. Pimeyskin taittuu joulukuussa, tosin vasta kuun lopulla. Vuodenajoista pidän kuitenkin eniten keväästä.

    VastaaPoista
  2. Oi, onnea syntymäpäivän johdosta siis meille kumpaisellekin! Hyvä kuukausi valittiin ilmaantua maailmaan. Joo, vuodenaikojen vaihtelu on kyllä hieno juttu. Eilen, kun tarvottiin vaivalloisesti lumivalleissa eteenpäin, mies tokaisi toiveikkaasti, että eikö olekin ihan selvästi jo vähän kevättä ilmassa...:D

    VastaaPoista