maanantai 17. joulukuuta 2012

Let it snow!

 

Lunta on tullut siihen malliin, ettei pienintäkään pelkoa viime vuoden kaltaisesta mustasta joulusta ole. Jee! Lumi on kaunista! Lumi on jouluista! Lumi on satumaista! Lumi on tuskastuttavaa! Lumi on vaarallista! Lumi tukkii koko keskustan ja mikä pahinta, lunta räystäistä pudottelemaan tilattu nosturiauto tukkii koko jalkakäytävän juuri lelukaupan kohdalta ja sen kiertääkseen joutuu rämpimään metrisen (kaunokirjallista liioittelua... no, 75 senttisen, ainakin, lumipöykyn yli kahdesti; ensin päästäkseen kulkemaan henkensä uhalla pitkin raitiovaunukiskoja ja sitten taas päästäkseen takaisin jalkakäytävälle.

 
Katot notkuvat lumesta ja viime vuosien onnettomuuksista ja varsinkin vastuista pelästyneet taloyhtiöt putsauttavat niitä nyt kiivaaseen tahtiin. Mikä on hyvä, sillä kuka nyt haluaa elää tällaisen pöykyn varjossa joka meidänkin auvoamme varjostaa? (Vaikka onhan se aika hauskan näköinen, nyt pitää vain vältellä sen alapuolella olevaa kartonkikeräyslaatikkoa kuin ruttoa!) Huonoa siinä on se, ettei enää voi jorata kotonaan vapautuneesti, sillä koskaan ei tiedä milloin lumimiehet hilluvat vastapäisellä katolla. Tuskin se heitä niin hätkäyttäisi, mutta itseäni alkaisi helposti ujostuttaa.

Hyvää lumentulossa on myös se, että se motivoi minut varautumaan katastrofeihin. Äskenkin muistin taas täydentää kynttilävarastojani parilla kilolla, mikä on hyvä, tuli katastrofia tai ei, sillä joulu nyt kumminkin tulee, eikä mikään olisi niin inhottavaa kuin joutua pihistelemään kynttilöiden kanssa jo joulupäivänä vain siksi ettei ole osannut arvoida niiden kulutusta oikein. Kynttilöitä poltetaan koko ajan ja montaa kerralla, oikeastaan mitä useampaa sen parempi, joten siitä voi vähän laskeskella paljonko niitä menee.
 
Iltapäiväksi menen taas lelukauppaan. Lauantaina oli ruuhkaa ja vipinää siihen malliin, että jatkoin paketointia vielä unissanikin. Ja minä, joka en yleensä näe painajaisia, näin unen, jossa vaaleanpunaiset Mouk-palapelit olivat aivan lopussa ja muutenkin hyllyt ammottivat tyhjyyttään! Mutta se oli vain unta. Oikeasti leluja riittää kyllä. Mutta jos joku haluaa keijukaissoittorasian, niin niitä on jäljellä enää yksi.



Kylie Minogue: Let it snow: http://www.youtube.com/watch?v=cRwmoBdG0Pk

2 kommenttia:

  1. Ihan pitää kysyä, että löytyykö teiltä sellaista vieteriukkoa, joka ponnahtaa rasiasta? Sellaista vanhanaikaisen näköistä? Siskon poika (nyt 5) on toivonut sellaista siitä saakka kun oppi puhumaan, eikä ole mistään löytynyt, ei Suomesta eikä ulkomailta. Olisi tarve. :)

    VastaaPoista
  2. Voih ja eih! Ymmärrän tarpeen ja turhautuneisuuden, kun vieteriukkoa ei näy eikä kuulu, vaikka toivottu ja haeskeltu on uutterasti. Mutta otan asian sydämelleni ja vien terveiset eteenpäin.Jos niitä tulee,ilmoitan VÄLITTÖMÄSTI!

    PS. Tänään tuli hieno uusi alligaattorihakka, mutta se sopii vähän pienemmälle...tai aikuiselle :D!

    VastaaPoista