Dekadenssin juhlaa

 

Kaikkea on ollut aivan  ylenpalttisesti; suolaista, makeaa, hapanta ja kirpeää ruokaa, kuumaa, kylmää, poreilevaa ja poreilematonta juomaa, löhöilyä, ystäviä, omaa rauhaa. Olen aivan pilalle hemmoteltu ja tunnen jo olevani vähän tärviöllä  ja joudun oikein muistuttamaan itseäni, että tämä ON nyt sitä mitä niin kovasti odotimme. Joutilaita pyjamapäiviä hämärässä pesässämme, elokuvia, kokonaisia Sinkkuelämää-sarjan tuotantokausia,  kirjoja, rakkain jouluelokuvani (Muppettien versio Dickensin Christmas Carolista, jossa Michael Caine esittää itaraa Scroogea ja tekee lopussa parannuksen) katsottuna aamuyöllä nojatuolissa kuusen loisteessa kuulokkeet päässä. Kaikki tämä ja tietysti ihan kauheasti kaloreita. Pelkään jo etukäteen mitä tapahtuu jos vielä joskus päätän poistua pesästämme ja haluan pukea ylleni oikeat housut, sellaiset joissa on oikein vetoketju ja nappi...

Tapaninpäivänä pidimme munatotikutsut ystäville ja sukulaisille. Niistä on jo tullut pienimuotoinen perinne. Yleensä pidämme munatotijuhlat juuri ennen aattoa, niin että kynnelle kykenevät voivat pistäytyä nauttimaan totia ja pientä purtavaa ja  levähtää hetken ja jatkaa siitä sitten tekemään viime hetken jouluvalmisteluitaan keveissä, totin pehmittämissä tunnelmissa.  Munatoti on kyllä turmeltuneisuuden huippu! Miettikää nyt: valtavat määrät kerma- ja vaniljavaahtoa, kuusi munaa joiden keltuaiset vatkataan vaahdoksi sokerin kanssa ja sekaan hulautetaan rennolla ranteella rommia ja brandyä (jotkut laittavat viskiä, mutta me ei tykätä) ja sitten  valkuaisetkin vatkataan sokerin kanssa kuohkeaksi vaahdoksi, joka nostellaan vuorotellen kerma- ja vaniljavaahtopallojen kanssa isoon, jouluisesti koristeltuun maljaan ja päälle raastetaan vielä vähän suklaata tai muskottipähkinää. Kuulostaa kirjoitettuna aika ällöltä ja rumalta, mutta onkin valmiina makoisaa ja kaunista (paitsi että meillä oli ottimena sikaruma musta soppakauha eikä se siitä kaunistunut, vaikka kiedoinkin sen varteen pätkän punaista nauhaa).  Jotkut munatotiohjeet ovat sellaisia, että toti tarjoillaan kuumana, mutta minusta se on kammottava ajatuskin. Kylmä totimme on ollut joka kerta menestys.  Suosittelen!  Mutta ehkä vain kerran vuodessa.
 

Nyt kun tätä porsastelua ja itsensä hemmottelua on kestänyt ja kestänyt ja kestänyt, alkaa saturaatiopiste olla käsillä ja kun vielä luen noin sadannetta kertaa Kaarina Davisin ”Irti oravanpyörästä”-kirjaa (aion tyrkätä sen uutena vuotena ystävättären luettavaksi ja haluan tankata kirjan sanomaa ja fiilistä varastoon siltä varalta että ystävätär pitää kirjaa yli kaksi kuukautta), alkaa yksinkertaisuus kaikissa muodoissaan houkuttaa kovasti. Haaveilen taas mökistä ja kylvämisestä ja säilömisestä ja keitoista ja puuroista ja saappaat jalassa lampsimisesta ja lintujen ruokkimisesta. Äiti ja isä olivat käyneet mökillä eilen viemässä siemeniä linnuille ja tarkastamassa paikat. Siellä se odottaa.  Ja päivä pitenee jo!

 

Muppetit: It feels like Christmas: http://www.youtube.com/watch?v=WlRpGj7LWS4