Laskeutukaamme jouluun

Jouluvapauteni alkaa tästä päivästä!  Miehelläkin on tänään viimeiset tunnit ja kävin äsken saattamassa hänet töihin Kallioon. Hän itse pyysi, ja koska hän pyysi nätisti ja asiallisesti yhtään inttämättä ja mankumatta rasittavasti, minun oli helppo suostua. Sitä paitsi olin muutenkin aikeissa asioida Hämeentien (vai onko se Hämeenkatu? Ei! Sehän on Tampereella) Vii Voanissa, sillä olen jossain vaiheessa joulun mittaan (siis laskien tästä päivästä jonnekin loppiaiseen) aikeissa tehdä ihanaa äyriäispataa ex-mieheltä nyysityn reseptin mukaan ja Vii Voanista saa sitä varten mitä oivallisimpia äyriäisiä kilon paketeissa. Ja kymmenen asteen pakkanen takasi, että ne myös pysyisivät jäässä kotiin asti.

 En käsitä miksen kävele joka aamu johonkin muuhun kaupunginosaan, vaikka se on niin antoisaa! Silloin kun minulla oli tunteja Kalliossa, kävely oli itsestäänselvyys. Nyt kun minulla on alle sadan metrin työmatka, en vaivaudu minnekään. Vaikka aikaa olisi. Minä olen aikavarakas ihminen. Huomatkaa siis yhteen kirjoitettuna, ei erikseen... Valitettavasti olen myös patalaiska ihminen. Tai sanotaanko valikoiva tekemisteni suhteen. Eilen havahduin siihen, että asettelen veteen kastetun cocktailtikun avulla nomparelleja piparihevosille pursottamiini ohjaimiin ja jouduin oikein hetken miettimään, että onko tämä hienoa vai surullista, että minulla on aikaa tällaiseen. (Ei! Älkää vastatko, kivaa se ainakin oli!).

 

 

Nyt valitsen alkavani valmistella jotain tarjottavaa kahdelle viehättävälle nuorelle neidille, jotka saapuvat visiitille iltapäivällä. Niin ikään valitsen pakata meille löhövaatteita ja muuta tarpeellista vetolaukkuun, sillä lähdemme iltalaivalla Tukholmaan, tällä kertaa ystäväpariskunnan kanssa. Siitä tulee hauskaa. Niin hauskaa, että lähdemme vielä ennen uutta vuotta Tallinnaan samalla porukalla. Ehkäpä valitsen myös repiä auki imurin pölypussin ja tarkistaa olenko vahingossa imuroinut iPodini latauspiuhan. Sitä ei löydy mistään ja sehän on niin pikkuinen ja itse asiassa eilen imuroidessani kuului jokin outo ”klonk” ja muistan etäisesti ajatelleeni, että nyt taisi mennä jotain minkä ei olisi pitänyt... Mutta nyt pitää mennä. Aikavarakkaallekin voi joskus olla hoppu! Vähän.

It's beginning to look a lot like Christmas: http://www.youtube.com/watch?v=cHh7pW29Fy8