Puutarhafiasko ja kirjaonnea

Niin paljon olin satsannut keväiseen kukkaloistoon ja luu jäi käteen, kirjaimellisesti! Katsokaa vaikka! Pääkallo puunhaarassa! Kenen tai minkä?! Mäyrän? Supikoiran? Miksi puussa? Missä loput luurangosta? Eikö ole kummallista?!

Mökillä oli ihanaa ja äidin syntymäpäivät menivät hyvin. Matot sopivat, vaikka mökin pitkät räsymatot olivatkin puoli metriä liian pitkät (isä oli arvioinut pituuden silmämääräisesti jonkun nuoruuden pituushyppytuloksen perusteella (?!) ja pieleen meni, no ei se niin vaarallista ollut, vähän piti kääntää). Mutta tosiaan se kukkapuoli. Täysi fiasko! Narsisseja oli siellä täällä, mutta vähemmän kuin ennen. Kielot eivät kukkineet vielä. Sadat tulppaanini loistivat poissaolollaan. Omenapuissa ei ollut kukkia. Niissä ei ollut edes lehtiä! Jos joku hehkui ja loisti, se oli hankittu viime tipassa rahalla kirkonkylän taimimyymälästä (tai sitten se oli päivänsankarille hankkimani kukkapanta). Kyllä luonto osaa totisesti osoittaa ihmiselle paikkansa.

Keväistä kukkaloistoa H&M:stä

Juhlavieras saunamökin uudella terassimatolla

Kaiken huipuksi hiiri oli syönyt koko siemenvarastoni! Ainoat mitä se ei ollut kelpuuttanut, olivat kylvönauhassa olleet salaatinsiemenet. Kylvin sitten ne ja parikymmentä pussia erilaisten kesäkukkien siemeniä, jotka olin tuonut muassani kaupungista. Pikkusiskon miehelle oli käynyt vielä hassummin! Hiiri oli paitsi  syönyt talven mittaan nurmikon siemenet myös tehnyt pesän hänen neljänsadan euron rullaluistimiinsa ja tärvellyt ne tyystin. Nyt hän julisti tohkeissaan olevansa tulossa "Isolle Kirkolle" kesäkuun puolivälissä katsomaan Foo Fightersin keikkaa. Edellisestä Helsinginreissusta onkin kuulemma jo kymmenisen vuotta.

Kaupungissa vietimme miehen kanssa leppoisan sunnuntaipäivän kuljeskelemalla minne nokka näytti. Kävelimme Hakaniemen kautta eväsretkelle Kallion kirjaston takana oleville kallioille. Kirjasto oli auki, joten pääsin pissalle ja löysin ihmeekseni poistohyllystä Liza Marklundin uusimman 50 sentillä! Tähän päivään asti olen pyydystänyt sitä eri divareiden hyllyistä ja katunut kun en viimeksi ostanut sitä Tukholmasta Stadsmissionista 40 kruunulla. Nyt se on jo luettu ja vuorossa on aivan ihana Jacques Bonnetin "Kirjaston henget", josta kuka tahansa lukutoukka saa vahvistusta ja vertaistukea identiteetilleen. Kirja on ihana paitsi sisällöllisesti, myös ulkoisesti; siinä on kaunis kansi, jossa vanhojen kirjojen selkämyksiä ja sen välissä on kultainen nauha, jota käyttää kirjanmerkkinä. Voi olla, että tulen siteeraamaan kirjaa vielä jatkossa, sillä se on vielä onnellisesti kesken. Nyt jo rakastan esimerkiksi seuraavaa kohtaa:

" Pako ja tieto: kaikki se virtasi kirjojen läpi. Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Olen jäänyt moraalisesti velkaa kirjoille, enkä ole vieläkään lakannut maksamasta sitä takaisin. Se oli myös tapani päästä eroon perheen piintyneistä tavoista. Syntyi kunnianhimo nauttia elämästä lukemalla kaikki kirjat. Se oli yhtä arvokasta kuin mikä tahansa muukin."

Ja:

" On todella harvinaista, ettei huonolla kirjalla olisi minkäänlaisia ansioita sivistyneen ihmisen silmissä."

"Kirjaston henget" häämöttää taustalla. Vielä en tiennyt mikä ihanuus minua odotti

Sain kirjan hyppysiini eilen ja menin kahvila Briossiin Kalevankadulle aikomuksenani uppoutua siithen. Ei siitä tietenkään mitään tullut.Lusikoiden kilinä ja ihmisten höpinä, ärsyttävästi sihahtelevat ässät ja kahvikoneen korina häiritsivät keskittymistäni, joten vaihdoin matkailulehteen ja salakuunteluun (takanani kaksi psykologia päästelivät höyryjä: toinen ei tajunnut työnkuvaansa eikä kukaan muukaan kuulemma tajunnut ja sitten he mainitsivat nimen , joka on sen verran erikoinen että oli päivän selvää, että he puhuivat turkulaisen ystävättäreni kaverista, joka myös on psykologi. Vääntelehdin kiusaantuneena ja selailin lehteä kunnes cappuccinoni oli lopussa ja vesilasikin tyhjä ja sen jälkeen menin ostamaan kynttilöitä(oli luvattu sateisia päiviä) ja serviettejä ja palasin kotiin jossa katsoin pari jaksoa norjalaista "Miehitettyä" miehen kanssa ja vasta sitten tajusin kunnolla mikä onni minua olikaan potkaissut, kun olin poiminut "Kirjaston henget" Kampin ilmaiskirjahyllystä reppuuni.

Mutta siitä sunnuntaista vielä. Piipahdimme Linnanmäellä, mutta emme menneet laitteisiin, vaikka mies vähän katselikin pyöriviä kahvikuppeja sillä silmällä. Emme myöskään menneet heittelemään Tähtipalloja, sillä niitä heitellään vain kerran kesässä ystäväporukassa, jolloin mahdollista pehmoeläinvoittoa voi tuulettaa näyttävämmin kuin jos heittelisimme ja voittaisimme vain keskenämme. Talvipuutarhan kohdalla harmittelimme ettei repussani ollut sattumalta kuohuviinipulloa (siellä olisi voinut olla peräti samppanjaa, lelukauppapomon vappulahja odottaa edelleen otollista hetkeä), mutta koska repussa oli vain epämääräistä roskaa ja se Liza Marklundin dekkari, poikkesimme Töölönrannan terassille juomaan oluet.

Venetsiasta on pöyristyksekseni poistettu useita livewebkameroita, mutta toisaalta tilalle on tullut Rio di Palazzon vilkasta gondoliliikennettä näyttävä kamera, jossa on myös ilmeisen hyvä mikrofoni. Gondolieerien huudot ja musiikki kaikuvat talojen seinistä, äsken kuului lapsen huutoa ja sen lomassa " Isabella, Isabella!"-huudahduksia, mistä tuli mieleeni se, kun eilen kävin H&M:n lastenosastolta ostamassa huulirasvaa (yksisarvisen muotoisessa rasiassa), ja pieni tyttö marisi äidilleen:

- Äiti, ÄITI, mä TARVIIN  tuon hunnun!!! Mä meen naimisiin Oskun kanssa!!

James Morrison: I Won't Let You Go:https://www.youtube.com/watch?v=sgRb_lfIZ6A

Live webcam: Rio di Palazzo: https://www.skylinewebcams.com/it/webcam/italia/veneto/venezia/rio-di-palazzo.html