Hei taas! Ei minulla mitään sen kummempaa asiaa ole, mutta haluan laittaa tänne muutaman kuvan kesään valmistautuvasta Helsingistä. Huomenna lähden mökille, mikä on ihanaa ja kun palaan takaisin, täällä on varmaan jo täysi vihreys valloillaan. Nämä ovat kerrassaan taianomaisia päiviä!
Tänään olen katsellut WWF:n livewebbikamerasta Saimaalla kivellä köllöttelevää Pullervo-norppaa ja lisäksi kävimme miehen kanssa päiväkävelyllä Töölössä. Aiemmin tällä viikolla kävin Lapinlahden sairaalan tiluksilla ja Hietsussa, jonka sain pitää miltei omanani, mitä nyt rannalla keskenään kisailevien lapsosten kimakat "FÄK JUU!" ja "What are you doing, gay?!"- huudahdukset vähän maustoivat luontoelämystäni.
Miehen sisko on Helsingissä ja hän oli meillä yötäkin, kun pidimme pienimuotoiset illanistujaiset Suomi-USA jääkiekko-ottelun kunnniaksi. Hän on taas kirjoittanut Hesariin mielipidekirjoituksen , tällä kertaa koulujen kieltenopetuksesta, ja nyt hän suunnitteli jo seuraavaa, jossa hän kritisoisi jäätelökioskien pallojen liian suurta kokoa.
- Mikä valituksen aihe tuo muka on? Ne pallot maksavat tosi paljon, niiden on syytäkin olla isoja.
- Mutta jos ostan pikku Ruutille pallon, hän pudottaa sen tai syö sitä niin kauan, että se sulaa ja valuu ympäriinsä...
- Asiaan on harvinaisen simppeli ratkaisu. Et osta pikku Ruutille palloa, vaan jäätelöpuikon.
Jos ja kun Hesarin mielipideosastolla näkyy absurdi kirjoitus aiheesta, niin tiedätte kenen se on.
Luimme miehen kanssa sängyssä yhdessä Mihail Bulgakovin "Saatana saapuu Moskovaan"-romaania, koska se on miehestä tosi hyvä ja hän haluaa, että minäkin luen sen ja kommentoin hahmoja. Luemme harvoin samaa kirjaa, koska mies lukee ihan sikanopeasti ja yrittää aina kääntää sivua, vaikka minulla on vielä kesken. Nyt hän kertoi, että hänen veljensä kuolinilmoitukseen oli laitettu pätkä tästä kirjasta. Sitaatti oli vielä aika pitkäkin, mutta oli hyvin osuva ja tyylikäs valinta. Kysyin kuka sen keksi siihen laittaa, ja mies sanoi, että äiti kai, mutta hänen siskonsa muistaa toisin. Kyseinen kohta oli ollut alleviivattuna veljen kirjassa. Sitä kuka sen siitä löysi ja keksi käyttää, ei siskokaan muistanut. Sitaatti menee näin:
Jumalat, oi jumalani! Kuinka surullinen maa onkaan iltahämärissä! Miten salaperäisinä sumut leijuvat soitten yllä! Ken on harhaillut niissä sumuissa, ken on paljon kärsinyt ennen kuolemaansa, ken on lentänyt kerran yli sen maan kantaen liian raskasta taakkaa, hän sen tietää. Uupunut sen tietää. Ja surutta hän jättää maan sumut, sen suot ja joet, hän antautuu kevein sydämin kuoleman käsiin tietäen, että vain se tuo rauhan mukanaan.
Sisko ja veli muistelivat Mattia, joka kuoli kolmekymmentävuotiaana ja on nyt ollut kuolleena kauemmin kuin ehti elää.
Ensi viikolla äiti täyttää kahdeksankymmentä. Hankimme lahjaksi uudet matot mökkiin ja saunamökin terassille. Pikkusisko on toista kertaa viikon sisällä yökylässä. Hän on parhaillaan illastamassa Pörssissä kirjailijaliiton juhlissa. Hänellä oli mukanaan kolme vaihtoehtoista asua, upeat korkokengät, jotka hän oli ostanut kirpputorilta kahdella eurolla, kolme korusettiä, kaksi (ainakin) käsilaukkua ja kahdet balleriinat, joilla kävelllä juhlapaikalle. En tiedä mihin asuun hän lopulta päätyi, sillä hän oli lähtenyt sillä välin kun olimme saunassa. Tukka ainakin oli tip top, koska kampaaja oli väkertänyt siihen nutturan kuudenkympin riistohintaan! Odotan selfieitä ja juoruja...
Susan Boyle: Return: https://www.youtube.com/watch?v=_8Gg3WhJpIM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti