Miehellä diagnosoitiin parantumaton krooninen vatsasairaus, joka jo sinällään on harmillinen, mutta siihen määrätty lääke nosti oireet potenssiin sata ja toi mukanaan ihan uusiakin. Vuoroin hän tärisi horkassa vaikka päälle oli kasattu kokonainen vuori peittoja ja sitten hän yön mittaan hikoili kaiken läpimäräksi.
Ehdin jo ajatella, että nyt on kaikki hauskuus koettu, mihinkään emme voi enää yhdessä matkustaa eikä mies pääse enää edes pyöräilemään. Mutta sitten hän keksi jättää lääkkeen pois ja parani hetkessä ennalleen ja sen jälkeen elämämme onkin ollut yhtä pyörä- ja muuta retkeä! Minäkin olen jo pyöräillyt viikon aikana enemmän kuin koko viime kesänä yhteensä, eilenkin neljäkymmentä kilometriä eikä se ole edes ennätys; viime sunnuntaina mittariin tuli 43km! Olemme pyöräilleet Lauttasaaressa, Kuusisaaressa, Jätkäsaaressa, Karhusaaressa, Kulosaaressa, Siltasaaressa, Vuosaaressa, Lehtisaaressa, Seurasaaressa sekä Hietaniemessä, Hakaniemessä, Herttoniemessä, Marjaniemessä, Westendissä, Matinkylässä ja Mustikkamaalla ja Roihuvuoressa.
Välillä käyn töissä sen verran että pysyn puoli-ilmaisten bussilippujen ja halpisristeilyjen syrjässä kiinni. Lelukauppapomo vei meidät syömään Tony's Deliin ja sen antimista innostuneena tein kotonakin sitrusmaista parsakeittoa, joka onnistui erinomaisen hyvin. Lelukaupan edestä jalkakäytävältä tein taidelöydön:
Kuvan takaa löytyi teksti: Akseli Gallen- Kallela: Lemminkäisen äiti. Katsokaa, miten elävästi kauhu kuvastuu äidin kasvoilta ja myös Lemminkäinen näyttää erinomaisen kuolleelta.
Olen lukenut paitsi tätä Tove Janssonin Farlig midsommaria, myös uudestaan Hemingwayn Nuoruuteni Pariisin, jossa hän kertoo F. Scott Fitzgeraldista ja siitä miten hän kirjoitti tarkoituksellisen huonoja novelleja lehtiin ansaintamielessä ja siinä lomassa "The Great Gatsbyn", "Kultahatun", pikkuruisen romaanin, joka sai heti suurenmoiset arvostelut, mutta ei kuitenkaan myynyt juuri yhtään joten Fitzgerald jatkoi luokattomien novelliensa kirjoittamista, vaikka kirjailijaystävät yrittivät sanoa, että "The Great Gatsbyn" jälkeen hän ei enää saisi kirjoittaa niin. Mutta Kultahattu jäi hänen parhaakseen ja riittää kuitenkin pitämään hänet kuolemattomana, juuri muutama vuosi sitten siitä tehtiin taas uusi elokuva, jonka pääosassa oli Leonardo di Caprio ja muinoin olen näyttänyt opiskelijoille versiota, jossa ovat Mia Farrow ja Robert Redford. Kun olin lopettanut "Nuoruuteni Pariisin", lähdin haahuilemaan maanalaisiin halpiskirjakauppoihin Keskusaukion alle ja löysin vitosella "Nuoruutemme Pariisin", kirjan joka kertoo juuri tuosta vaiheesta, mutta Hemingwayn silloisen vaimon, Hadley Richardsonin näkökulmasta. Sen on kirjoittanut Paula McLain ja minulla on kirjaa kohtaan suurehkot odotukset.
Kävimme pyörähtämässä Tukholmassa. Siellä minulla oli matkalukemisena Molly Jong Fastin tilitysromaani "Girl - Maladjusted", jonka olen lukenut ennenkin ja aina kiinnostun sen jälkeen googlailemaan yhtä sun toista ja aina erityisesti huippumalli, Roald Dahlin lapsenlapsi Sophie Dahlia, jolle Jong Fast on kirjassaan omistanut kokonaisen kappaleen. Edellisestä lukukerrasta oli kulunut useampi vuosi, sillä sain hämmästyksekseni tietää upean Sophien menneen naimisiin itseään päätä lyhyemmän jazzmuusikko Jamie Cullumin kanssa (mikä onkin huomattavasti parempi juttu kuin se, että hän aikoinaan deittaili kurttuista Mick Jaggeria). Lapsenkasvoinen Cullum kertoo jossain haastattelussa, että on aivan toivotonta kun hän yrittää ostaa upealle vaimollleen pullon viiniä. Vaikka hänellä olisi päällään puku, käsipuolessaan heidän molemmat tyttärensä ja vaikka hän löyhyttelisi näyttävästi asuntolainapapereita, häneltä kysytään AINA paperit. Sophie puolestaan kertoo, että hänen sisällään on pienestä pitäen asunut 75-vuotias nainen, joka rakastaa kukkaleninkejä ja neuletakkeja.
Sophie on sanonut heidän kokoeroaan ihmetteleville, että mitä te siinä vouhotatte, meidän lapsistamme tulee todennäköisesti hyvin normaalikokoisia.
Lukemisen ja pyöräilyn lisäksi olen myös katsonut ikkunasta pilvien leikkiä taivaalla selälläni "sohva"sängyllä" maaten
(joka muuten nykyään on vallan irti lattiasta oleva runkopatja, arvaatte kyllä mistä) Yle Areenasta neliosaisen jatkokauden "Kennedyihin" sekä alkukesän kunniaksi Viaplaylta Maria Langin juhannusjakson ja ehkä katson vielä toisenkin osan "Kielojen aikaan".
Eräänä aamuna minuun iski sisustuskärpänen jonka seurauksena ryntäsin Forumin K-rautaan ja ostin hiekkapaperia, suteja ja maalia. Mexican fiesta on nyt osaltamme ohi ja pöytä ja tuolit ovat taas hillityn vaalenpunaisia ja -sinisiä. Lisäksi "sohva"sänkymme on saanut uudet puuterinväriset päälliset (=pussilakanat, Ellokselta 85% alennuksesta) ja iso sänky myös uudet kesäiset pussilakanat (muistattehan miten mies horkkasi ja hikoili, horkkasi ja hikoili, sellainen jättää jälkensä tekstiileihinkin). Nyt meillä on näin hillittyä:
Avril Lavigne: Keep Holding on: https://www.youtube.com/watch?v=_Gcrx2Ab0FM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti