Östermalmilla

Karkasin taas pienelle retkelle Tukholmaan. Matkaseuranani oli, uskokaa tai älkää, Reijo Mäki. Ei toki elävänä itsenään, vaan kirjansa "Slussen" muodossa. Sain sen syntymäpäivälahjaksi ystäviltä ja koska siinä murhataan vaaleatukkaisia naisia ympäri Tukholmaa, ajattelin sen olevan oivaa hyttiviihdykettä. Esipuheessa Mäki paljastaa olleensa aikoinaan neljä kesää Tukholmassa kesätöissä, joten hänellä oli riittävää paikallistuntemusta uskottavantuntuiseen miljöön luomiseen. Ihan viihdyttävä kirja se oli, mutta "miekkonen"-sanan käyttöä olisi kyllä voinut tuntuvasti rajoittaa. 

Carl von Linne asui täällä

 Minusta on ihanaa kävellä pitkin Tukholmaa. Tällä kertaa mieleni teki Östermalmille, Toki Gamla stanin kautta.

Aamen. Nyt kolme kuukautta takana ilman kahvia.

 Oli aika rauhallista ja aurinkoista. Ostin Gamla stanin Coopista puolentoista litran pullon Ramlösaa reppuuni, jotta jaksaisin tarpoa nääntymättä.

 Östermalmilla norkoilin Kunikaallisten hevostallien tuntumassa. 

En nähnyt mitään vavisuttavaa, mutta muistin miten mies kerran osti vahingossa karvasmanteleita tavallisten sijaan läheisestä kulmakaupasta. Kävin istuskelemassa Hedvig Eleonora-kirkossa. Ihmettelin lähtiessäni miksi liperikaulainen, tyylikkäisiin farkkuihin ja muhkeasolkiseen vyöhön sonnustautunut pappi hermoili jollekin huoltoihmiselle kirkon pihaa rumentavista tupakantumpeista, että ne pitää saada pois "heti", mutta äsken luin Aftonbladetin sivuilta, että samaisessa kirkossa on tänään ollut Noppe "kuninkaanystävä" Lewenhauptin hautajaiset ja paikalla on ollut kuninkaallisia vieraita ja muita silmäätekeviä! Vieraita on ollut 700 ja Carola Häggvist on esittänyt kappaleen "The Final Countdown" (?!) Kukahan istui paikallani rivillä kahdeksan?!

Poikkesin uudessa kiiltävässä kauppahallissa ihmettelemässä ja vielä Hemköp-ruokakaupassakin vakoilemassa paikallisia ihmisiä arkitouhuissaan. Kaupassa oli vähän ankeaa, mutta kaduilla näkyi hyvinvoivan näköisiä naisia hyvälaatuisissa beigeissä tai helmenharmaissa villakangastakeissaan ja kapealanteisia miehiä kalliissa kengissään.

Dramaten

 Suoritin myös tuotevakoilua östermalmilaisen lelukaupan ikkunan takana. Meiltä puuttuvat (toistaiseksi)  pörheät joutsenet sekä usean patjan päällä loikoileva "Prinsessa-hiiri"! Muuten kestämme kyllä hyvin vertailua.

Jatkoin Stureplanille, jossa sellaiset suuruudet kuin vaikkapa prinsessa Madeleinen mies Chris O'Neill käyvät ördäämässä Sturehofissa tai Bardotissa, jossa Chris oli haastanut Madeleinen exän Jonas Bergströmin "shottikaksintaisteluun" ja sitten he olivat tilanneet toinen toistensa pöytään vuoron perään shottitarjottimia tarkoituksenaan selvittää kumpi kestää enemmän viinaa. Mistäkö tiedän? No, tiedänpähän vain. (Minulla on aika paljon vapaa-aikaa).

Tulin poikenneeksi myös Medelhavet-museossa ja sen yläkerrasta löytyi yllättäen ihana kahvila nimeltään Bagdad. Katselin etruskien pieniä mustia kippoja ja kuppeja ja kyproslaisia ja kreikkalaisia käyttö- ja taide-esineitä. Kultaisia rannekoruja joissa oli käärmeitä ja kaulakoruja joissa oli kultaisia oliivinlehtiä. Melkein kaikilta kipsipäiltä oli ajan hammas puraissut nenän.

Iltapäivällä kävelin Södermalmin kautta takaisin laivaan. Kävin vielä viime hetken ostoksilla Icassa ja poikkesin Anna Lindhin haudalla ennen kuin heittäydyin jälleen Reijo Mäen Sakari Roivas-poliisin pauloihin. Välillä tuijottelin ikkunasta. Jaksan tehdä sitä aika kauankin yhteen menoon. Ehkä se johtuu siitä, että koti-ikkunasta näkymä on niin sumppuinen. Nukahdin aikaisin ja näin aivan uskomattomia unia.  Jatkoin aamulla lukemista ja sain kirjan loppuun Suomenlinnan kohdalla. Mies sai tuliaisiksi toivomaansa salamia.

Melanie C. & Emma Bunton: I know him so well: https://www.youtube.com/watch?v=7eO0hhfq5RM