Kikilipsu

Kävimme lauantaina miehen kanssa päiväkävelyllä Tallinnassa. Söimme pizzat jossain kunnianhimoisessa, uudenkarheassa pizzeriassa  ja joimme oluet maanalaisessa skottipubissa.

Teimme myös ostoksia: koriin päätyivät pastellinvärinen puolikkaan munan muotoinen charlotte russo, jonka päällä oli vielä joku persikanvärinen sokeriperhonenkin ja miehelle kaksi rahkapullaa. Lisäksi pieni kimppu kukkia, koska se nyt on aina noilla reissuilla pakollinen hankinta. Ynnä pullo kolmen euron kuohuviiniä. Kotimatkalla kuuntelimme karaokea ja kyllä oli viihdyttävää! En muista milloin olisin nauranut niin paljon. Siis hyvällä! Se ihmisten itsekritiikittömyys ja heittäytyminen olivat todella virkistävää seurattavaa ja kaikille tietysti taputettiin. Eräs liikuttui omasta esityksestään kyyneliin asti. Hänelle vasta taputettiinkin.

Jotkut osasivat ihan oikeastikin laulaa. Melkein kaikki lauloivat suomeksi  tai englanniksi, mutta yksi veti viroksi "Kikilipsun", meille tutummin "Hymyhuulet". Miehen siskonpoika tuli kaiken kukkuraksi hakemaan meidät satamasta sillä ehdolla, että toisimme hänelle laivalta viskiä, joten pääsimme mukavasti autolla kotiovelle asti. Mies on jo syönyt pullansa, mutta charlotte russo päätyi pakastimeen odottamaan pääsiäistä.

Kerroinko jo viimeksi, että minuun on iskenyt pakkomielle päästä Pariisiin viettämään seuraavaa syntymäpäivääni? No, se iski eikä siinä mikään auttanut. Nyt olen varannut lennot ja vietin monta päivää koneella vertaillen hotelleja. Sen piti täyttää tietyt kriteerit. Ensinnäkin sen piti tietysti sopia budjettiin ja lisäksi sijainnille ja ulkonäölle olivat omat kriteerinsä ja sitten hotellin saamien arvostelujenkin piti olla "erittäin hyvät". Löysin kuin löysinkin täydellisen hotellin! En voi laittaa kuvia, koska mies haluaa pitää sen itselleen yllätyksenä (voi pojat, kylläpä hän tuleekin yllättymään!), mutta sanonpa vain, että se on jotain todella spesiaalia ja pariisilaisittain epätyypillisesti vielä vitsikäskin. Sen nimi on "Hotel Platine". Olen yllyttänyt myös ystäväpariskuntaa lähtemään mukaan.

Takatalvea pukkaa Yrjönkadulla

Pariisikuumeeni riehuessa kuumimmillaan yritin lääkitä sitä kirjallisuudella, mutta en löytänyt hyllystäni siihen hätään kuin Henri Mulgerin "Boheemielämää", jossa oli turhauttavat KAKSI esipuhetta. Nakkasin sen syrjään ja katsoin sen sijaan you tubesta erilaisia pätkiä Pariisista etenkin joulunaikaan, (mutta myös pätkiä elokuvasta "Before Sunset") ja niin kuin you tubessa usein käy, eksyin sivulta toiselle ja opin muun muassa, että Leonaro da Vincillä oli lukihäiriö ja hän oli vasenkätinen ja tutkimuksissa on selvinnyt, että juuri tämän kombinaation omaaville ihmisille peilikirjoituksen hahmottaminen on helppoa ja siinä syy, miksi Leonardokin sitä suosi. Ei siis ollakseen salaperäinen, vaan saadakseen muistiinpanonsa edes jotenkin kirjatuiksi ylös. Toisesta pätkästä opin äänten värähtelystä, että paitsi että jokainen nuotti värähtelee omalla taajuudellaan, se myös muodostaa aivan spesifin ornamenttimaisen kuvion, joka tulee näkyviin kun peltilevylle pannaan hienoa hiekkaa! Aivan mahtavaa!

No, seuraavana päivänä kävin Fidassa putsaamassa hyllyt Pariisiin sijoittuvista kirjoista. Saaliinani Justine Levyn "Tapaaminen Sorbonnen aukiolla" ja Mazarine Pingeotin "Ensimmäinen romaani". Molemmissa liikuskellaan enimmäkseen Latinalaiskortteleissa ja molempia olen lukenut Pariisin kartta esillä hahmottaakseni millä kadulla milloinkin ollaan. 

Nyt olemme saaneet jo esimakua keväästä, mutta mitään luottamista siihen ei vielä ole. Nytkin on suorastaan hyytävää, vaikka aurinko paistaakin. Mutta valon määrä on jo suuri, päivisin aurinko lämmittää  ja katupöly salpaa keuhkot ja tukkii limakalvot ja virallisestikin kesäaika on alkanut, joten rohkeasti huhtikuuta kohti!

Four cats: Suuret setelit: https://www.youtube.com/watch?v=BkScf2ae5ak