Vuosi on vaihtunut! Oikein hyvää uutta vuotta kaikille! Tunsin itse asiassa orastavaa bloggaamishalua jo uudenvuodenaattona kun kuulin Robinin sanovan televisiossa hyväntekeväisyydestä puhuessaan jotain sellaista kuin "lumipalloefekti kasvaa syödessä", mutta sitten kävi niin, että en järkytyksekseni saanut kamerani kuvia siirretyksi koneelle ja kuten kaikki tietävät, sellaisessa tilanteessa ei auta muu kuin a) painella hysteerisenä kaikkia koneen nappeja ja b) lyödä läppärin kansi kiinni siinä toivossa, että kun sitä seuraavan kerran raottaa, ongelma on jotenkin mystisesti ratkennut (kuten yleensä onkin).
Joulu oli tietysti ihana, kinkusta tuli mureaa, lahjat olivat onnistuneita ja muutenkin oli leppoisaa. Koska aatto osui lauantaille, pääsimme jopa joulusaunaan. Tapaninpäivänä pidimme perinteiset munatotijuhlat ja nekin olivat oikein onnistuneet, vaikka itse sanonkin. Opin taas uuden asian miehestä. Hänellä on ollut joskus lemmikkinä seeprapeippojensa (Tip, Top ja Pop) lisäksi myös hamsteri, mutta se oli kuulemma jo hankittaessa aivan "kuppainen ja syöpäinen", mistä hän oli edelleen kärttyinen ystävälleen Lassolle, joka oli kuulemma yllyttänyt häntä sijoittamaan rahansa moiseen otukseen. Muistelimme vähän mennyttä vuotta, mikä oli hyvää ja mikä vähemmän hyvää ja Lasso listasi huonoina asioina lähinnä aikuisille lapsilleen sattuneita vastoinkäymisiä johon minä huomautin, että eikö nyt sentään, herran jestas, kamalinta ollut se kun makasit kuoleman kielissä, haima ja munuaiset riekaleina Meilahdessa teholla koko sen ajan kun me mitään aavistamatta lomailimme Santorinilla suut korvissa, mutta hänestä teho-osastokokemus oli ollut pikemminkin "kiehtova".
Olen katsonut valtavan määrän elokuvia. Joulupäivänäkin varmaan viisi ja eilen vielä mainion "Churchillin salaisuuden". Olen myös lueskellut. Ajattelin vähän laajentaa ajatteluani ja valitsin luettavakseni Karo Hämäläisen "Erottajan", jota luonnehditaan takaliepeessä "todenkarvaaksi ja kärpännotkeaksi finanssitrilleriksi, 2000-luvun pörssituhon turhuuksien rovioksi". Heti ensimmäisillä sivuilla törmään semmoisiin lauseisiin kuin "margin callit kiusaavat hedgejä" ja "markkinat ovat hinnoitelleet cds:ien kautta junk bond-reittausta koko vuoden". Olen aivan ymmyrkäisenä ja vaihdan kirjan vähin äänin John Steinbeckin "Matkaan Charleyn kanssa" ja heti tuntuu kuin olisi palannut kotiin! Paitsi että oikeastaan on päässyt hienolle matkalle! Mikä saa tuntemaan entistäkin vahvemmin että on tullut kotiin! Lukekaa ihmeessä! Heti googletin Steinbeckin muistini virkistykseksi ja sain tietää hänen kuolleen 66-vuotiaana joulukuussa 1968, ollessani yhdeksän päivää vanha. Tai nuori. Miltei saman ikäinen kuin isoveljen tyttären hiljattain synnyttämä poikavauva, joka on tänään kuuden päivän ikäinen.
Kävimme ystäväpariskunnan kanssa uudenvuodenaatonaattona Tallinnassa, ja aaton vietimme kaksistaan. Televisiosta tuli Abba-dokumentti, jota en ollut ennen nähnytkään ja siinä muun muassa Lasse Hallström kertoi miten oli kuvannut heille musiikkivideoita ja miten hän oli laittanut Agnethan ja Fridan kotonaan (koska siellä kuvaaminen tuli halvimmaksi) seisomaan isoon kukkaruukkuun, jonka alla oli pyörät ja jota avustaja sitten käänteli ja väänteli niin että vuoroin kuvassa näkyivät kummankin kasvot tai sivuprofiili ja miten "Summer Night Cityä" kuvattaessa kaikki olivat olleet vähän päissään ja toden totta, nyt kun hän sen sanoi, sen saattoi myös videolta nähdä! Vuoden ensimmäisenä päivänä kävimme kävelyllä Tervasaaressa.
Joulun jälkeen lelukaupassa on ollut hiljaista, mutta aina siellä vähän tulee hääräiltyä, järjesteltyä vaikka häntäkirjoja sievään riviin, kuten tässä eräänä päivänä tein, minkä jälkeen olin kuljeskellut ympäriinsä ja palvellut asiakkaita ties kuinka kauan neuleessani typerä pyöreä tarra, jossa oli teksti "Press me!".
Tänä vuonna en tehnyt mitään sen ihmeellisempiä lupauksia, mutta lupauksen sijaan tohdin lausua julki toiveen, jonka kähvelsin tämänvuotisen Kirkko- ja kaupunki - lehden kylkiäisenä tulleen joulukalenterimme yhdestä luukusta. Se kuuluu näin:
"Kestäisipä pinna. Riittäisivätpä rahat ja rakkaus."
Ja olisihan se aivan mahtavaa, jos Norwegian alkaisi lentää Helsingistä suoraan vaikka Edinburghiin!
Abba: As Good as New: https://youtu.be/pBdL_Z5D0fE
Tänä vuonna en tehnyt mitään sen ihmeellisempiä lupauksia, mutta lupauksen sijaan tohdin lausua julki toiveen, jonka kähvelsin tämänvuotisen Kirkko- ja kaupunki - lehden kylkiäisenä tulleen joulukalenterimme yhdestä luukusta. Se kuuluu näin:
"Kestäisipä pinna. Riittäisivätpä rahat ja rakkaus."
Ja olisihan se aivan mahtavaa, jos Norwegian alkaisi lentää Helsingistä suoraan vaikka Edinburghiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti