Täällä ollaan ja taas monta kokemusta rikkaampana. Keho on nyt kokenut kaksi kokonaista viikkoa aineenvaihduntadieettiä, nyt on menossa kolmas ja ensi viikko on viimei että saatan jatkaa samaan malliin, koska oloni on kerrassaan mainio! Vain nämä proteiinintäyteiset päivät, keskiviikko ja torstai, ovat ankeampia syömisten suhteen. Silloin sitä saattaa kiertää Töölönlahtea takintaskussaan rutikuiva minigrip-pussiin pakattu kananrintafilee, jota sitten alkaa apeana järsiä tasan kello kymmenen (aina kolmen tunnin välein tulee syödä).
Mutta voisihan sitä vähän nähdä vaivaa, ja tehdä illaksi vaikka vähärasvaisella jauhelihalla täytettyjä paprikoita,nyt kun on vapaapäiväkin. Eniten keskiviikossa ja torstaissa harmittaa se, että jään vaille aamukaurapuuroani, josta olen tullut riippuvaiseksi. Maanantaisin ja tiistaisin (hiilihydraattipäivät), laitan puuron sekaan mangoa ja mustikoita tai omenaa ja päärynää ja perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin keitän puuron mantelimaitoon ja laitan sekaan kuivattua kookosta, pähkinöitä, siemeniä, kanelia ja puolukoita. Rasvapäivinä aineenvaihdunta lähtee todelliseen lentoon, viimeksikin ihmettelin kun tuli oikein hiki heti syönnin jälkeen.
Raportoin innoissani miehelle, että minulla on syömisestä aivan paidanselkämys ja pikkuhousutkin hiestä märät! - Mahtavaa, kerro ihmeessä lisää itsestäsi, hän vastasi kuivasti.
Mutta voisihan sitä vähän nähdä vaivaa, ja tehdä illaksi vaikka vähärasvaisella jauhelihalla täytettyjä paprikoita,nyt kun on vapaapäiväkin. Eniten keskiviikossa ja torstaissa harmittaa se, että jään vaille aamukaurapuuroani, josta olen tullut riippuvaiseksi. Maanantaisin ja tiistaisin (hiilihydraattipäivät), laitan puuron sekaan mangoa ja mustikoita tai omenaa ja päärynää ja perjantaisin, lauantaisin ja sunnuntaisin keitän puuron mantelimaitoon ja laitan sekaan kuivattua kookosta, pähkinöitä, siemeniä, kanelia ja puolukoita. Rasvapäivinä aineenvaihdunta lähtee todelliseen lentoon, viimeksikin ihmettelin kun tuli oikein hiki heti syönnin jälkeen.
Raportoin innoissani miehelle, että minulla on syömisestä aivan paidanselkämys ja pikkuhousutkin hiestä märät! - Mahtavaa, kerro ihmeessä lisää itsestäsi, hän vastasi kuivasti.
No, ymmärrän että rajansa kaikella intoilulla ja muiden rasittamisella projektiensa suhteen, mutta sen vain sanon, että kun pikkusisko eilen aamulla ilmestyi oven taakse ja menin ripsivärituubi kädessäni kesken meikkauksen avaamaan, hän julisti, että you look fabulous! Mutta projekti on tosiaankin vasta puolivälissä.
Muutakin on tullut puuhasteltua. Kävimme miehen ja miehen ystävän kanssa Tieteen päivillä oppimassa uuden käsitteen, deliberalisaatio. josta kielitoimisto suosittelee suomennosta "keskusteleva päätöksenteko", mutta alan asiantuntijat pitävät parempana "puntaroivaa päätöksentekoa". Lisäksi olen käynyt yksin katsomassa La la landin, joka oli ihana. Kävin aamunäytöksessä ja sain taas juonittua itselleni kokonaisen penkkirivin niin, että edessäni ei istunut yhtään ketään, mutta en harmikseni onnistunut levittäytymään tavaroineni kuin kolmelle istuimelle. Mies ei halunnut tulla, vaikka luin hänelle ääneen uutisen, että Ryan Gosling oli roolia varten opetellut pianonsoittoa ja oppinut aika hyväksi jazzpianistiksi kolmessa kuukaudessa.
- Mitä? Kolmevuotias soittaa jatsia? Ethän sä edes pidä jatsista. Etkä lapsista.
Sen sijaan mies halusi nähdä Ben Affleckin gangsterielokuvan Live by Night ja kävimme katsomassa sen sunnuntaina ystäväpariskunnan kanssa. Kamalasti ampumista ja jonkun verran hienoja floridalaismaisemia. Elokuvan jälkeen olisimme normaalisti menneet lasilliselle tai syömään tai jotain, mutta nyt vietetään tipatonta ja toisekseen minulla oli jo kova kiire kotiin syömään bataattia ja lohta, johon ystäväpariskunnan mies kommentoi, että voi hyvä helvetti.
Kävimme kävelyllä Hietaniemen hautausmaalla ja törmäsin sattumalta samalla reissulla kahden kovasti ihailemani naisen, Vivica Bandlerin ja Solveig von Shoulzin, haudoille. Pitääkin taas lukea kumpaistakin. Bandlerin "Vastaanottaja tuntematon" oli kirjapiirissäkin muinoin hyvin pidetty ja keskustelua herättävä kirja. Ajattelen Vivicaa joka ikinen kerta kun kuljen Lilla Teaternin ohi, eli melkein päivittäin.
Poikkesin pitkästä aikaa Kallion kirjastossa ja nyt aion mennä pitkästä aikaa myös Rikhardinkadun kirjastoon. Onhan siellä hienoa. Viimeksi kävin siellä varmaan pari vuotta sitten mikä on ihan kauhea synti ja häpeä kaltaiselleni ihmiselle, joka ei kirjan lehdille sylje. Nytkin olen ahminut monta kirjaa putkeen. Harri Nykäsen "Likainen Harri - kaksikymmentä vuotta Erkon renkinä" oli mielenkiintoinen. Virpi Hämeen-Anttilan "Käärmeitten kesä" oli kerrassaan viehättävä ja kirja myös esineenä kaunis, sisäkansiin painettuna Helsingin kartta ja lisukkeena punainen nyöri, jota saattoi käyttää kirjanmerkkinä, kyllä tuollaisillakin asioilla on paljon merkitystä. Sitten luin Tuuli Rannikon "Surmakierteen" ja nyt on menossa Hannu Mäkelän "Syksy Venetsiassa". On silti eräs kirja, jonka lukemista en saata odottaa, mutta olen siihen pakotettu, sillä kirja julkaistaan vasta 2018. Se on miehen siskon esikoisen dekkari "Jäätynyt tyttö", joka voitti tällä viikolla Johnny Knigan dekkarikilpailun ja jota raati kehui "kansainvälisen tason dekkariksi". Olemme kaikki hyvin ylpeitä Liinasta!
Poikkesin pitkästä aikaa Kallion kirjastossa ja nyt aion mennä pitkästä aikaa myös Rikhardinkadun kirjastoon. Onhan siellä hienoa. Viimeksi kävin siellä varmaan pari vuotta sitten mikä on ihan kauhea synti ja häpeä kaltaiselleni ihmiselle, joka ei kirjan lehdille sylje. Nytkin olen ahminut monta kirjaa putkeen. Harri Nykäsen "Likainen Harri - kaksikymmentä vuotta Erkon renkinä" oli mielenkiintoinen. Virpi Hämeen-Anttilan "Käärmeitten kesä" oli kerrassaan viehättävä ja kirja myös esineenä kaunis, sisäkansiin painettuna Helsingin kartta ja lisukkeena punainen nyöri, jota saattoi käyttää kirjanmerkkinä, kyllä tuollaisillakin asioilla on paljon merkitystä. Sitten luin Tuuli Rannikon "Surmakierteen" ja nyt on menossa Hannu Mäkelän "Syksy Venetsiassa". On silti eräs kirja, jonka lukemista en saata odottaa, mutta olen siihen pakotettu, sillä kirja julkaistaan vasta 2018. Se on miehen siskon esikoisen dekkari "Jäätynyt tyttö", joka voitti tällä viikolla Johnny Knigan dekkarikilpailun ja jota raati kehui "kansainvälisen tason dekkariksi". Olemme kaikki hyvin ylpeitä Liinasta!
Huomenna lähden käymään Tampereella. Joudun pakkaamaan eväät ja hankkimaan lisää paikan päältä pysyäkseni terveellisessä rasvassa. Ainakin avokadoja mukaan ja pähkinöitä. Isä ja äiti saavat luvan syödä samaa puuroa aamulla kuin minäkin ja muut ruuat sumplitaan niin, että kaikki saavat jotain sopivaa. Huomenna kiinalaisen horoskoopin mukaan apinan vuosi vaihtuu kukon vuodeksi. Sen ei pitäisi olla hullumpi, joten ei muuta kuin kukkoilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti