Estynyt

Teemalta tuli vähän aikaa sitten hauska ohjelma, jossa Mark Levengood ja Rosa Liksom juttelivat keskenään muistaakseni Savoyssa. Mark kertoi, miten oli ollut esiintymässä Turussa ja ottanut yhteyttä siellä asuvaan Tuija-tätiinsä kutsuakseen hänet ja hänen miehensä, Henrikin, päivälliselle.

- Oi, Henrik ei tule, mutta minä tulen mielelläni.

- Miksei Henrik tule? Sano nyt hänelle, että tulee!

- Hän on estynyt, mutta minusta on ihanaa tulla.

- No mutta MIKSI Henrik ei tule?

- No tuota...hän on kuollut.

- ONKO HENRIK-SETÄ KUOLLUT?! Milloin?

- Joo, hän kuoli tammikuussa. (Elettiin huhtikuuta).

- Mitä tapahtui?!

- No, minä pistin hänet hautaan...sehän on tapana...

- Mutta miksi sinä et ole kertonut?! 

- No, ei semmoisilla ikävillä asioilla ole mukavaa vaivata ihmisiä...

En kerro tätä tässä ollenkaan yhtä hauskasti kuin Mark televisiossa, joten katsokaa Yle Areenasta.

Juttu tuli taas mieleeni, kun löysin närkästyksekseni eteisen matolta nivaskan edesmenneelle naapurillemme osoitettua postia. Suurin osa perintätoimistojen karhukirjeitä. Mietin, pitäisikö pistää oveen iso lappu, että N.N. ON KUOLLUT! Toisaalta se saattaisi vaikuttaa vain ovelalta hämäysyritykseltä harhauttaa velkojat eikä muutenkaan ehkä näyttäisi kovin asialliselta. Keräsin aamulla nivaskan reppuuni ja vein sen Annankadun postiin matkallani lelukauppaan. Selitin asian tiskin takana seisseelle postivirkailijalle.

- Mitä ne näitä teidän postiluukusta tunkee?!

- Sanopa se!

Postipoikien ja -tyttöjen puolustukseksi sanoin, että samassa numerossa on kyllä kolme asuntoa, mutta niitä erottavat kirjaimet a, b ja c ja toisekseen ovissa lukee kyllä asukkaiden nimet. Yksikään ei ole lähelläkään N.N:n nimeä. Kysyin vielä toimintaohjeita jatkoa varten ja tiedustelin saanko nakata postin suoraan roskiin, mutta en saanut suoraa vastausta vaan jotain mutinaa perikunnan huonosta asioidenhoidosta.Ärsyttävää! 

Kävin jo joulutervehdyskäynnillä Tampereella. Sieltä ovat kaikki tämän postauksen kuvatkin peräisin. Ihmettelin hopeanväristä peltirasiaa, jolla oli lahjaruusukkeista tehdyt korvat, jostain vaatteesta leikatusta etiketistä tehty suu ja tarroista askarrellut silmät.

- Ai, sä huomasit tuon!, isä sanoi.

Kävi ilmi, että rapun pikkutytöt olivat käyneet kaupustelemassa askartelujaan. 

- Kolme euroa ne tästä pyysivät...

- No, paljonko maksoit?

- Viisi.

Isoveljestä on tulossa hetkenä minä hyvänsä vaari. Hänen vaimonsa kävi eilen lelukaupassa. Hän on kuulemma tilaillut saksalaisista nettikaupoista niin paljon vauvanhoitotarvikkeita, että on saanut asiasta läheisiltään huomautuksen, että hän tilaa niitä ilmiselvästi etupäässä itselleen ja hän myönsi, että kyllä tässä vähän lapsuuden nukkeleikit ovat palanneet mieleen. Isoveli puolestaan oli tekstannut pikkusiskolle jotain asiaa ja maininnut ohimennen olevansa parhaillaan Vauvatalo Johannassa. Jänniä aikoja, mutta yksi asia on jo varmaa, vauvasta ei tule jousimiestä toisin kuin mummostaan, tädistään ja kahdesta isotädistään, vaan kauris. Hyvää joulua kaikille, jos en ennätä enää ennen aattoa postailemaan!

5e

Train: Shake up Christmas: https://www.youtube.com/watch?v=J-8VCL4uSUc