...ja sitten siellä Santorinilla sattui semmoinenkin juttu, että...Vitsi, vitsi! Halusin vain vielä laittaa tuon yhden kuvan, mutta lupaan, että se oli viimeinen sitä sorttia. Nyt alan suoltaa vuorostaan kuvia kukkivista omenapuista.
Terveisiä mökiltä! Loma on loppu, iltapäivällä kutsuu taas lelukauppa. Tosin "loma" ei ollut puhdasta lomaa, sillä harteillani oli iso vastuu: valmistella ja järjestää kesäjuhlat, joihin oli kutsuttu äidin sisarukset. Siivosin mökin. Siivosin saunamökin. Pesin saunamökin terassin pihakalusteet, sekä itse saunamökin, myös lattiat, ikkunat ja terassin ja kannoin ylimääräistä tavaraa aittaan. "Laiska töitään luettelee", saatatte ajatella, ja olette aivan oikeassa. Tulen perheestä, jossa ylenpalttista hössötystä on aina katsottu vähän vinoon. Kun näemme jonkun siirtyvän lepäämättä askareesta toiseen, joku ennen pitkää nostaa katseensa shakkilaudasta, kirjasta tai ristisanatehtävästä ja toteaa huvittuneena: "Tuo ei saa yhtään oltua!".
Toisaalta joskus on kertakaikkiaan pakko saada joku homma hoidettua, kuten nyt nämä kesäjuhlajärjestelyt, ja silloin se, joka ahkeroi, saa mainostaa uutteruuttaan ja työnsä tuloksia ja muiden on ihasteltava ja kehuttava. Esimerkiksi näin:
Olen pessyt huussin, pihakeinun ja aitan rappusten pikkumatot sekä kantanut koko terassikaluston pihamaalle voidakseni suihkuttaa sen puutarhaletkulla. Isä tulee postilaatikolta.
Minä:
- Mä olen raatanut!
Isä:
- Ooksää raatanut?!
Äiti:
- On se raatanut!
Tai kun kaikki oli jo muuten selvää ja siistiä, mutta piti ryhtyä valmistamaan ruokaa (päädyin tarjoamaan venäläistä lohiseljankaa, koska keitto oli mahdollista valmistaa jättikattilassa saunamökin liedellä ilman suunnatonta tiskikasaa ja tarjoilla ilman että tarvittaisiin kauheaa aterinarsenaalia) ja edessäni oli valtava röykkiö erilaisia juureksia ja vihanneksia pilkkomista ja kuullottamista odottamassa ja pikkusisko soitti:
- Moi, onko hösis?
- No on! Mää teen keittoa saunamökissä...monta kiloa pilkottavaa!
- Sä oot kiltti lapsi...
- Niin olen! Te muut olette tuhmia lapsia!
- Niin ollaan...
- Oho, tämä juuriselleri onkin yllättävän kova vastus, mä tarvin tähän molemmat kädet.
- Joo, mä halusinkin vaan soittaa kannustussoiton. Tsemppiä!
- Okei, kiitti, moi!
Kun olin vihdoin saanut ainekset kattilaan, näin miten Erkki ja Telle lähestyivät hitaasti polkua pitkin. Erkki kantoi sylissään kookasta, mustaa styroxlaatikkoa. Tiesin mitä laatikko sisälsi ja tunsin syvää kiitollisuutta. He pysähtyivät saunamökin kohdalle ja laskivat mustan laatikon portaille.
- Mun täytyy nyt näyttää sulle yksi hassu juttu, Telle sanoi.
Hän nosti laatikon kannen ja alta paljastui kaunis kiiltelevä vadelmakakku,jossa oli kermapursotukset reunoissa ja päällä.
- Oi, onpas ihana, tuhannet kiitokset!
- No eikun tässä on mennyt tämä kuorrutus vähän vinoon. Kun mulla oli vain yksi käsi käytössä, ja... (Tellellä on ollut sydän- ja muita vaivoja, saattaa olla, että hän saa sydämentahdistimen).
- Lopeta! Tuo on tosi ihana kakku, mä olisin saanut oikeasti hermoromahduksen,jos olisin joutunut yrittämään mitään leipomisia. Kiitos!
Jos kakku olisi ollut itseni leipoma, olisin myös kuljettanut sitä mustassa laatikossa ja esitellyt kaikille, mutta en pyydelläkseni anteeksi vaan kalastellakseni kehuja.
Vieraat saapuivat auto ja moottoripyörä kerrallaan. Montaakaan en ollut nähnyt vuosiin, eikä äitikään sisaruksiaan liian usein tapaa. Halaukset olivat lämpimiä ja aitoja. Soppa, kakku ja muut tarjoilut saivat kehuja. Sisarukset innostuivat laulamaan (vaihdettuaan ensin perinpohjaiset sairaskertomukset ja lueteltuaan syömiensä lääkkeiden nimet). He vetivät myös "Finlandian". Minä otin ryhmäkuvia.
- Koskaan ei tiedä, mikä on viimeinen kerta yhdessä, sanoi Reijo.
Suomi voitti jääkiekossa Venäjän. Minä grillasin makkaroita.
 |
| Hippeläiseltä ostettiin juhliin uusia mustikkalaseja. Ja tikkataulu! |
Juhlien jälkeisenä aamuna jäin mökille yksin, kun vanhemmatkin lähtivät Kangasalle. Isällä oli tilattuna aika parturiin.
Äiti:
- Sä jäät nyt yksin tänne...
-Juu!
- Mutta sä olet rohkea tyttö...kyllä sä varmaan pärjäät...
- Todellakin!
- Voit lämmittää saunan, ja..
- Joo!
- Soitellaan!
-Jep. Hei nyt!
Istuin aitan rappusilla. Luin taas Merete Mazzarellan "Juhlista kotiin"-kirjaa, joka on NIIN hyvä!
Keräsin kuusenkerkkiä "rohdoksi" ja kieloja haisteltavakseni ja suoristelin sormieni välissä kippuraisia saniaisia, jotka tähän aikaan vuodesta näyttävät aivan merihevosilta.
Otin nokkaunet mökissä isän ja äidin sängyllä. Söin lohikeittoa ja vadelmakakkua. Lämmitin saunan ja katsoin puolella silmällä jääkiekkofinaalia. Lämpö on herättänyt hyttyset. Olisin minä silti vielä voinut vähän pidemmäksikin aikaa jäädä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti