Santorini

Sanottakoon pitemmittä jaaritteluitta: oli ihana loma. Aion nyt esitellä teille KAIKKI ottamani lomakuvat! No, ei vaineskaan, se oli "läpsy", kuten opin nuorisolta viimeksi matkustaessani ykkösen bussissa Tampereella isän ja äidin luo. Asiaan. Kohokohta oli tietysti auringonlasku Oiassa.

Oia

Sieltä ne kaikki Santorinin postikorttikuvat onkin otettu. Meidän hotellimme oli mustahiekkaisen rannan tuntumassa Kamarissa, mutta sieltä kyydittiin halukkaita saaren toiseen päähän mustilla rahankuljetusautoa muistuttavilla paketti-Mersuilla, joissa oli tummennetut lasit.

Kamari

Punaiseen t-paitaan sonnustautunut pullea setä kaarsi hotellin eteen, työnsi päänsä ikkunasta, vilkaisi meitä neljää, jotka seisoimme malttamattomina jalkaa vaihtaen hotellin edessä.
- Sunset?
Me, kuorossa:
-YESSS!!

Hän pyöräytti  silmiään kuin sanoakseen "niinpä tietenkin, senkin pösilöt turistit", mutta oli kuitenkin selvästi mielissään innokkuudestamme (sesongin alussa matkustamisen yksi ehdottomista eduista!), astui avaamaan meille oven ja huitaisi kädellään että no kömpikää sisään siitä ja lähti ajamaan mutkittelevia teitä kohti aasialaisturisteja pursuavaa Oiaa. Matkalta poimittin vielä yksi eläkeläispariskunta, taisivat olla saksalaisia, ja matkaa taitettiin kornin lomamusiikin tahdissa. Jouduimme kuulemaan ainakin Madonnan "La isla bonitan" ja monta muutakin kamalaa kappaletta, jotka eivät kuitenkaan onnistuneet lannistamaan intoani. Kotimatkalla olin niin auvoissani (olin saanut muutamia todella hyviä kuvia) että minusta oli suorastaan hellyttävää, kun saksalaispariskunta yhtyi Umberto Tozzin "Ti amoon". He heiluivat puolelta toiselle niin että sylissä olevat pesusieniä, kissankuvilla koristeltuja patalappuja ja tökerösti maalattuja jääkaappimagneetteja pursuilevat matkamuistomyymälöiden muovikassit vain kahisivat. Toinen veti liian korkealta, toinen liian matalalta ja Umberto siitä välistä.

Santorinin kukkatukat

Sopiihan sitä yritää, mutta aasialaiset ehtivät aina ensin!

Sitä ennen olimme saaneet ihailla Oiaa ja Firaa mereltä käsin. Osallistuimme "auringonlaskuristeilylle" (taivas meni kriittisellä hetkellä pilveen).

Opas tiesi osoittaa meille kallionkielekkeen, jolta Angelina Jolie oli loikannut Lara Croftina "Tomb raiderissa". En ole nähnyt elokuvaa, mutta otin tiedon kiitollisena vastaan , sillä kaikkihan tietävät, että Angelina tekee aina itse omat stunttinsa. Retkeen sisältyi myös mahdollisuus uida "nuoruutta edistävässä" rikkipitoisessa lämpimässä lähteessä. Opas, jolle tämä retki oli myös sesongin ensimmäinen, oli lievästi sanottuna ristiriitainen mainospuheessaan.

- Teillä on mahdollisuus retken aikana pulahtaa ihanaan lähteeseen, jossa kuulemma itse Kleopatrakin on joskus kylpenyt! Itse en kyllä menisi, sinne pitää uida viisikymmentä metriä. Sen verran pitää jaksaa uida. Minä uin vain vedessä, joka on vähintään 28-asteista. Lähteen punaisella savella sanotaan olevan terveyttä ja nuoruutta edistäviä vaikutuksia! Mutta jos on parhaat bikinit päällä, ei kannata mennä,  savi voi sotkea..eikä se lähde pesussa. .Aikooko joku tosissaan mennä? (laskee nousseet kädet ja toteaa pettyneenä) Ai, noin moni...

Mies meni, minä en. Pelkäsin uimapukuni puolesta, mikä osoittautui ihan turhaksi. Kaikki uimarit nousivat takaisin laivaan puhtoisina kuin mitkäkin, eikä lähteessä kuulemma ollut edes haissut mitenkään pahalta (mistä opas oli myös ehtinyt jossain sivulauseessa vihjaista). 

Söimme joka päivä paljon ja hyvin ja koska meitä turisteja ei tosiaan ollut riesaksi asti, saimme aina mieluisan pöydän (paras oli tietysti sellainen mistä pääsi ruokkimaan jotain eläintä ja oikeastaan kaikki pöydät osoittautuivatkin sellaisiksi). "Kyllä, sijoittakaa vain kernaasti meidät, Sir ja Madam, joiksi meitä näköjään haluatte kutsua, meren ääreen, niin pääsette kohta näkemään miten viskelemme kolmasosan annoksestamme yli terassin kaiteen vain nähdäksemme, miten kalat syövät." Tai sitten syötimme kissaa tai koiraa tai lintuja tai muurahaisia (jääteehen kastetulla leivällä vuoristopatikoinnillamme).

Miehen "pasta marinara"

Kissa

Kissan "Pasta marinara"

Mies pakotti minut kipuamaan vuorelle, mikä oli kaiken sen syömisen ja altaallamakoilun jälkeen hyvä. 

Ikävä kyllä olin valinnut vääränlaiset jalkineet (varvastossut) ja sain päkiääni jomottavan rakon, mikä oli huono. Onneksi olen neuvokas ja peloton itseparantaja, mikä on hyvä. Päätin puhkaista rakon lomaani pilaamasta, mutta minulla ei ollut neulaa, mikä oli huono. Sitten muistin, että minullahan on muassani pienet, terävät sakset, mikä oli hyvä. Mutta pelkäsin saksien olevan hieman turhan järeä ja mahdollisesti likainen ase rakon puhkaisuun. Jalkani saattaisi tulehtua, mikä olisi huono. Mutta sitten muistin miehen ostaman pikkupullon Metaxaa, jolla voisin desinfioida sekä jalkani että sakset, mikä olisi hyvä! Toisaalta mies tuskin antaisi minun tuhlata pullon sisältöä jalkani ja saksien pesuun, mikä olisi huono. Onneksi älysin olla kysymättä lupaa, mikä oli hyvä: rakko parani ennätysnopeasti!

Umberto Tozzi: Ti Amo: https://www.youtube.com/watch?v=yo_Ph9GQjWw