torstai 5. toukokuuta 2016

Matkalämpöä

Jokukala mikälie
Tänä vuonna päätimme antaa pikkusiskon kanssa äidille aineettoman äitienpäivälahjan: suursiivouksen. Pikkusiskon koira pyöri mukana "auttamassa". Urakan jälkeen istuimme nauttimassa lämpimästä kevätsäästä.
- Koska te lähdette sinne reissuun?
- Lauantaina.
- Voi että, ihanaa! Vaikka mä kyllä tiedän, miksi te sinne menette. Sä katsoit "Kardashianien" ne jaksot missä ne oli Santorinilla ja varasit matkan!
- Näin on.
- Olisi joskus tosi kiva mennä kahdestaankin johonkin. Sisarusmatka!
- Joo, mennään vain!
Hienofisu sievänen

Aloimme heti pohtia ajankohtaa ja mahdollisia kohteita. 

- Mihinkäs pääsisi halvalla?
- No, Turkkiin nyt ainakin, mutta ei mua se oikein...
- Juu, sinne ei tosiaankaan lähdetä! Kusetettaviksi...
- Ja Bulgariaan...
- Äh, joku Sunny Beach...sehän on semmoinen...lorttola...
- No mites sitten joku kylpyläloma vaikka Pärnussa?
- Se voiskin olla kiva! Paitsi tarkemmin ajateltuna...joku Igor on siellä liottanut muniaan samassa altaassa...saa vielä jonkun taudin...
- Saarenmaalla on joku ihana "Grand Rose"-kylpylä. Siitä on  kuvia netissä. Googletapas.

Pikkusisko näpelöi puhelintaan ja löytää kuvat.
- Näyttäisi olevan homeessa...
- ???
- Noilla tekstiileillä selvästi peitelty...sitä paitsi tuo on joku pieni kylä. Eihän sieltä voi edes ostaa mitään...
Lahna tuoreesta kuvakulmasta. Oikeasti!
Pikkusiskon kanssa suunnitelmat ovat siis edelleen avoinna. Hänhän on aivan mahdoton! Mutta miehen kanssa odotamme kovasti Santorinille pääsyä. Harmi vain, että menin lukemaan jostain keskustelupalstalta jonkun nirppanokkamuotibloggaajan arvion kohteesta. Kuulemma semmoinen "kirkonkellot soivat ja aasinlanta haisee"-paikka, jossa ei ole mitään muuta ostettavaa kuin pesusieniä. Mainitsin tästä vähän apeana miehelle, joka hätääntyi oitis:
- Mitä? Kai siellä  nyt ainakin baareja on?!

Eilen kävimme ensimmäistä kertaa yhteisellä pyöräretkellä. Se on miehelle paljon mieluisampaa puuhaa kuin minulle. Kävimme myös Sea Lifessa, koska tarjouslippuni olivat viimeistä päivää voimassa. Siellä oli lievästi sanottuna ruuhkaista, mutta kalat toki yhtä hienoja kuin ennenkin. Laitan todisteeksi kuvia. Kotimatkalla poikkesimme vielä Hakaniemen torille, jossa oli maalaismarkkinat. Pyöräily ja SeaLifen tungos olivat verottaneet ilmeisesti voimiani, sillä heti kun olin saanut pyöräni lukittua ja kuulin takaani ensimmäisen "Päivöö, päivöö"-toivotuksen, ilmoitin miehelle haluavani kotiin. Se onnistui kuitenkin vasta kun olimme nauttineet torikahvit ja mies oli ostanut pussillisen donitseja.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti