Nyt kun olen saanut ensi hehkutukseni hehkutettua, jaeltua ouzo-, oliivisaippua/öljy- ja pesusienituliaiseni jokaiselle joka älysi piipahtaa, pyykättyä kaksi täyttä koneellista ja nukuttua kunnolla, on aikaa ja tarmoa vielä toisellekin selonteolle. Toimittava on nyt, sillä huomenna lähden mökille jolloin tajuntani täyttyy kieloista (toivottavasti) ja muista pihan sulostuttajista ("jos tulppaanit eivät ole onnistuneet, tapan itseni"- draamalle ei nyt onneksi ole tarvetta, kun olen jo viettänyt yhden ihanan lomaviikon).
Ensimmäinen shokki oli ohimennen mainittu määräys, että vessapaperia ei sitten saa heittää pönttöön. Saarella ei ole pohjavettä ja putkistot ovat mitä ovat. Välitän tiedon miehelle, joka ei ota uskoakseen.
-Sä olet tajunnut jotenkin väärin. Näin hieno hotelli!
Vakuutan, että totta se on, siitä ei vain pidetä sen suurempaa numeroa, koska ehkä se saattaisi vähän nakertaa saaren mainetta "romanttisena" lomakohteena. Ja kai täkäläiset pitävät sitä normaalina. Tarkistamme vielä varmuuden vuoksi matkanjärjestäjän lomakansiosta, ja siellä se lukee, otsikon "muuta huomioitavaa" alla.
- No hyi hitto! Onneksi ei pakotettu Rikua ja Tuulaa mukaan. Rikulta olisi päässyt tällä kohtaa itku...
Minua järkyttää ehkä vieläkin enemmän tieto pohjaveden puuttumisesta. En millään malta olla ottamatta aihetta esiin. Vuorelle kivutessa pohdin taas asiaa ja saaren historiaa.
- Mä en kyllä ymmärrä tämmöisen saaren houkuttavuutta historiallisesti. Mikä hinku on ollut valloittaa saari, joka käyttäytyy täysin arvaamattomasti (viimeisin tulivuoren purkaus tapahtui 1956 ja aiemmat jättipurkaukset ovat moukaroineet koko paikan sellaiseksi miltä se nyt näyttää, aika hurjalta ja karulta) ja jossa ei ole edes pohjavettä?!
- Vieläkö sä siitä pohjavedestä jaksat jauhaa?! Kautta aikojenhan saarilla on asuttu.
- No mutta onhan se nyt vakava puute, jos ei sitä ole! Millä ne ovat juottaneet itsensä ja aasinsa ja kastelleet papuviljelmänsä ?!
- Ovat tietysti keränneet sadevettä saaveihin.
- Paljonko sinne saaviin olisi sun arvion mukaan tällä viikolla kertynyt?
- No, nyt olisi tietysti riittänyt vähän pienempikin kippo...
 |
Mies pysähtyi katselemaan muurahaisia muurin päällä. Hän tarjoili niille makeaa jääteetä ja leipää. Minä kuvasin pientareen kukkia.
|
- Hassua...mä luulin tosi pitkään, että muurahainen on "muurhainen".
- Koska sulle selvisi, että siinä on se toinenkin "a"?
- Ehkä joskus kolmikymppisenä...
Saarella ei tosiaankaan ollut vielä mikään kova meno, mutta mönkijöitä ja skoottereita vuokrattiin joka kulmassa. Aivan edesvastuutonta! Vaikea kuvitella, etteikö tulisi ruumiita kun niillä kesän kuumimpana sesonkina kruisaillaan kiharaisia vuoristoteitä pikku päissään. Aika usein vuoren seinämissä oli valkoisella kirjoitettuja nimiä ja päivämääriä ja mietin ovatko nuo joidenkin romanttisesti kihlautuneiden töherryksiä vai merkintöjä niiden muistoksi, joiden maallinen vaellus on tyssännyt tieltä suistumiseen. Mies oli kiukuissaan, kun jouduimme "aurigonlaskuristeilyämme" varten vaappumaan bussilla jyrkkää vuorenrinnettä kiperine käännöksineen ja vastaantulevine ruuhkaliikenteineen ("Blue Ferry" on juuri rantautunut ja sylkenyt sisuksistaan monta rekkaa ja lukemattomia pikkuautoja).
Opas:
- Kuljettajanamme toimii tänään Adonis!
Minä:
- No niin: Hanaa, Adonis!
Mies:
- Haluatko sä oikeasti tapattaa meidät?!
Viikko riitti oikein hyvin. Seuramatkoilla on aina omat varjopuolensa ja vaikka saimme aika mukavasti olla omissa oloissamme (pois lukien pakolliset Suomen jääkiekko-ottelut irlantilaisessa baarissa), saivat aistit taas virikkeitä (varsinkin kun matkalukemiset onnistuivat yli odotusten: Lionel Shriverin "Jonnekin pois" saa erikoismaininnan, sitä suosittelen IHAN JOKAISELLE!) yllin kyllin niin että illalla väsy tuli aikaisin, eikä olisi enää kaivannut muuta kuin rauhallisen hetken parvekkeella ennen nukkumaanmenoa, eikä lainkaan ilahtunut että "oo, taas uusi avartava lomaelämys!" kun huomasi, että hotellin kupeeseen, marketin ja joutomaan väliselle ajotielle oli yllättäen noussut joku zorbaskoulu, josta kantautui hermostuttavan sirisevän musiikin tahdissa koikkelehtevien turistien naurunkiljahdukset ja näkyi miten he koukistelivat kutsuvasti käsillään meita kohti, vaan spontaani ajatus oli puoliksi ärtynyt puoliksi säikähtänyt "mitä helvettiä nyt taas?!" Ei kissa karvoistaan viikossa pääse...
Rachel Platten: Better place: https://www.youtube.com/watch?v=pvI9PuGorwI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti