Vaaleanpunaista shampanjaa

Lelukauppapomo antoi minulle jouluksi pullon shampanjaa. Emme ole raskinneet juoda sitä, vaan se on edelleen laatikossaan hyllyn päällä odottamassa josko sattuisi jotain ekstraihanaa. Välillä, kun olen ollut erityisen toiveikkaalla tuulella, se on ollut jopa jääkaapissa valmiiksi viilenemässä, mutta mitään niin ihanaa ei ole tapahtunut, että shampanjan avaaminen olisi ollut perusteltua. Mutta nyt lelukauppapomo antoi toisen pullon shampanjaa vapuksi, tällä kertaa vaaleanpunaista, ja niin tärkeää kuin minulle onkin pitää yhtä pulloa jemmassa erityistilanteen varalta, ajatus että sattuisin kuolemaan kaksi avaamatonta shampanjapulloa varastossani, on täysin kestämätön!

Koska miehen sisko miehineen on edelleen Helsingissä, miehellä alkoi kesäloma, itselläni oli vapaapäivä ja keli oli ensimmäistä kertaa todella lämmin ja vappukin tulossa, kutsuin heidät Talvipuutarhaan nostamaan maljan keväälle. 

Matkalla aurinko lämmitti selkää, ruoho vihersi jo ja maasta työntyi kaikenlaista elinvoimaisen näköistä vartta ja lehteä. Olin helpottunut ja hilpeä, pitkästä aikaa todella onnellisella mielellä. Muutkin tuntuivat olevan. Joku nainen pysäytti meidät Oopperatalon takana Töölönlahtea kiertävällä kävelytiellä :

- Tulkaa katsomaan, silkkiuikut rakentavat pesää!

- Ihanaa!

- Ne sukeltavat pohjasta korsia ja kuljettavat ne pesäänsä!

- Taitavia!

Mies lauleskeli "Hey hey, my my"-kappaletta, mutta ei muistanut sanoja "rock'n roll will never die"-fraasia pidempään. Sen sijaan hän siirtyi esittämään tietokilpailukysymyksiä.
- Kenen kappale?
- Neil Youngin.

- Kenelle miehelle tuo kappale on omistettu?

- Mauri Pekkariselle.

- Ei kun oikeasti. Kenelle muusikolle?

- Frank Sinatralle.

- Ei, vaan Johnny Rottenille.

- Ei takuulla ole.

- Usko pois vain!

Kina jäi kesken, koska saavuimme perille ja shampanjakestit alkoivat. Miehen siskon puhelin soi. Siellä oli hänen paras ystävänsä Tuula.
- Mä en voi kuule nyt jutella. Hanna kutsui meidät Talvipuutarhaan shampanjalle. Vaaleanpunaiselle shampanjalle...siis tämä on oikeaa shampanjaa, ja meillä on tässä myös tämmöisiä pikku piirakoita ja mansikoita ja...
- Jellybeanseja.
-...ja Jellybeanseja...mä laitan sulle kohta kuvan! Hei hei ja terkkuja kaikilta!
- Mitä se sanoi?
- Että "haistakaa paska".

Sovitaan, että nyt ei puhuta lainkaan Valhallankadun vesivahingosta eikä muustakaan ikävästä. Sen sijaan hän kertoo miten heidän lapsensa olivat aikoinaan niin hulluina tuubista puristettavaan pikkelsiin, että hän oli ostanut jokaiselle joululahjaksi oman tuubin.
- Mistä ne erotti mikä tuubi oli kenenkin?
- Kirjoittivat päälle tussilla nimensä.

Lisäksi hän kertoo miten yksi lapsenlapsista oli saanut käsiinsä "Lasten raamatun" ja järkyttynyt sydänjuuriaan myöten ja sanonut mummilleen, että "tiedätkö tässä kirjassa on yksi aivan hirveä kuva, haluatko nähdä? Siinä Jeesus on ripustettu naulakkoon!"

Salaperäinen lehdenlukija Talvipuutarhassa....

Talvipuutarhasta kävelimme lämmöstä ja auringosta nauttien kohti Töölöä. Mies bongasi patsaan.
- Onkohan tuokin Laila Pulliaisen tekemä?
- Tarkoitat varmaan Laila Pullista?
Istuimme puistonpenkille kuuntelemaan puhelimestani "Hey hey, my my":n, koska miehelle oli tärkeää saada osoittaa olleensa oikeassa. Kaupunki ympärillä näytti kauniilta ja lupaavalta. Ehkä se olikin sitä, tai sitten se oli vain vaaleanpunaisen shampanjan vaikutusta. Hauskaa vappua kaikille!

Neil Young: Hey hey, my my: https://youtu.be/YYvEiyxRLnY