Perushyveellinen ihminen

Kevät on täällä! Se vain tuli! Helmikuussa! Ja maahantuoja toimitti uudet pehmoeläinkatalogit! Tällä kertaa markkinointiosastoa olivat innoittaneet taidemaailman klassikot. Jos tammikuu oli tipaton, helmikuu Hesarin (kuukauden tilausjaksomme päättyi eilen, saman tien voin katsoa tämän kuukauden jo kuitatuksi ja tähytä ahnaasti tulevaisuuteen), olkoon maaliskuu vaikka maailmanparannuksen! Aloitan itsestäni. Kreikkalaisen filosofian neljä perushyvettähän ovat viisaus, rohkeus, oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus. Tähtään niihin kaikkiin!  Harjoittelin jo niistä kolmea viimeksi mainittua, kun ehdotin  miehelle, josko avaisimme yhden värikkäitä hedelmänmakuisia rakeita sisältävän Menthos-pötkylän (rohkeus, pötkylä oli hänen laivatuliaisensa). Kun hän suostui, annoin suosiolla hänen valita ensin väri- ja makuvalikoimasta mieleisensä (oikeudenmukaisuus) ja kun hän oli valintansa tehnyt ja sanoi että loput olisivat minun, otin vain puolet ja jätin loput hänelle (kohtuus + oikeudenmukaisuus, sillä kuten sanottua, karkit olivat hänen). Mutta miten harjoittaisin viisautta? Istumalla tuolissa ja lukemalla kirjoja? Niin minä olen tähän asti tehnyt eikä sitä ole tämän enempää kertynyt. Ehkä sitä syntyy jotenkin vaivihkaa kolmen muun perushyveen sivutuotteena? Jää nähtäväksi.

Hyveelliseen kuukauteeni liittyy kohtuullisuuden alalajina pykälää tiukempi kurinalaisuus. Luvattoman paljon aikaa on mennyt siihen kun ensin kirjoitan aamusivut, luen Hesarin (no se on nyt onneksi loppu), vaihdan jossain vaiheessa ykkösen aamuteeveen Ruotsin aamutelevisioon ja toistelen heidän perässään ”Gomorron på dig!” ja ”Nu är det dags för rapport!” kunnes kyllästyn ja painelen taas nappeja vain huomatakseni, että ooh, nyt tulee ”Tuhluriprinsessat” . ”Tuhluriprinsessojen” loputtua on syytä luikkia suorinta tietä suihkuun mikäli mielii ehtiä tehdä edes jotain järkevää ennen töihin menoa, vaikka silloinkin joskus vielä jumiudun lukemaan netin keskustelupalstaa. Se nielee aikaa, mutta aika usein siinä tulee myös palkituksi jotenkin. Viimeksi tänään riemastuin, kun joku purnasi että nykyään kaikki työnhakuun liittyvä on niin hankalaa ja että hänen pitäisi täyttää kesätyöhakemus ruohonleikkaajan hommaan, mutta hän ei osaa, kun siinä pitää vastata sellaisiin kuin ”mitkä ovat tavoitteesi tämän työn suhteen” ja sitten häntä neuvottiin monin tavoin ja yksi ehdotti että laita siihen näin: ”Tavoitteeni on ajaa kaikki ruoho maapallolta. Tulen onnistumaan siinä.”

Tällä viikolla ehdin onneksi Lönnrotinkadun kierrätyskeskukseen. Jakoivat kaikki alakerran tavaransa ilmaiseksi pois. Kirjat ja kaikki! Katsokaa mikä saalis! Olisin voinut halutessani ahnehtia niin paljon kirjoja, että olisin voinut rakentaa niistä  ympärilleni majan! Tosin se ei olisi ollut järin viisasta, kohtuullista eikä liioin oikeudenmukaista muita lukutoukkia kohtaan. Rohkeaa kylläkin. Osa kirjoista minulla oli jo ennestään, mutta pokkarina, jotka laitan nyt sumeilematta eteenpäin, mutta sitten sain sellaisia aarteita kuin Helvi Hämäläisen päiväkirjat, joista en tule luopumaan ikinä! Nyt voin kerrata sen kohdan kun hän on Arvo Turtiaisen kanssa Kiinassa ja heille tarjotaan jälkiruokaa nimeltä ”Pieni sydäntä koskettava herkku” ja viiniä nimeltä ”Tuoksuva lumi”, olen kirjoittanutkin tästä jo bloggarin urani alkuvaiheissa. Se nyt vain kerta kaikkiaan on mielestäni yksi maailmankaikkeuden parhaista tarinoista. Enkä tietenkään  voinut jättää Nora Ephronin "Sydän karrella"-romaania. Minulla on niitä nyt neljä. Kun saan jostain vielä pari lisää, annan kaikille kirjapiiriläisille oman kappaleen.

Tänä aamuna ehdin tehdä kaalilaatikkoa saattohoitopotilaan, miehen ja itseni iloksi, jutella pitkään Tukholmanystävättären kanssa puhelimessa ja vielä sen päälle toivioretkelle Kanuunaan. Olin kohtuullinen (vain kolme tuotetta, yhteensä kuusi euroa), rohkea (aurinkolasit à la Ymmi Hinaaja/ Johnny Depp) ja viisas (hyvät villa/angorasormikkaat ja mukava punainen puuvillaneule, joka sopii kuin nakutettu mökkihommiin punaisten Tretornsaappaideni seuraksi). Tukholmanystävä laittoi linkin Hesarin juttuun, jossa hänen hyvän tuttavansa esikoiskirja sai uskomattoman ylistävät arvostelut Antti Majanderilta. Pysähdyin puun alle Agricolanpuistoon lukemaan sen ja olin vilpittömän iloinen kirjailijan puolesta. Hieno lopetus Hesarikuukaudelle ja lupaava aloitus hyvekuukaudelle.

 

   Ally McBeal: How to save a life:http://www.youtube.com/watch?v=PWoKETz1p8U