Yllätyshurmos!

Taisin jo mainitakin ohimennen, että tykästyimme siihen uuteen Sherlock Holmesiin, mutta sehän loppui viime viikolla, eikä siitä koitunut mitään lievää harmistumista suurempaa tunnekuohua. Siksi olinkin aivan ällikällä lyöty omasta reaktiostani, jonka herätti iltapäivälehden lööppi, että sarjassa Sherlockia esittänyt Benedict Cumberbatch oli bongattu Katajanokalla kahvilassa! Eilen! Menin aivan tolaltani ja pyörin hädissäni ympyrää enkä voinut antaa itselleni anteeksi, että olin samaan aikaan hillunut aivan joutilaana ihan väärässä kaupunginosassa ja oloni oli aivan kihelmöivä ja ajattelin, että vaikka onkin toisessa kaupunginosassa, hän on kuitenkin jossain täällä, todennäköisesti muutaman kilometrin säteellä, joten jos pinnistän herkkyyteni äärimmilleen, saatan tuntea hänen värähtelynsä... Outoa sikälikin, että lämpenin koko Benedict-Sherlockille todella hitaasti ja vasta viimeisen jakson aikana sanoin miehelle, että ensin minä tykkäsin paljon enemmän tuosta kiltistä pyöreäpäisestä Watsonista, mutta nyt olen alkanut pitää tuosta hullusta Sherlockista. Ajatella, jos Benedict olisi varoittamatta astunut vaikka perjantaina lelukauppaan! Olisin pyörtynyt, se on saletti. P-Y-Ö-R-T-Y-N-Y-T!  Pitäisikö lähteä kaupungille stalkkaamaan? Ehkä ei.

Eikä ainakaan näin täydellä vatsalla. Meistä on tullut miehen kanssa, jos mahdollista, entistäkin kovempia syömäreitä. Syöminen kiihtyi entisestään sen jälkeen, kun mies tuli ystävänsä kanssa minua lelukauppaan vastaan. Heidän teki mielensä iltapalaksi Ikean hodareita ja he odottivat autossa vastapäätä lelukauppaa, että sain puodin suljetuksi ja sitten lähdimme Vantaan Ikeaan syömään hodareita (kaksi hodaria ja juoma yhteensä 1,70! Vain!) ja sieltä tuli sitten hankituksi kotiinkin yhtä sun toista ruokatavaraa (ynnä hieno tukeva astiateline vanhan rikkoutuneen tilalle). Lisäksi mies on heittäytynyt Olympialaishuumassaan kevytmieliseksi K-kaupassa ja tuonut kassi kaupalla kaikenlaisia herkkuja kotiin ja niitä olemme mussuttaneet ahneina, kyltymättöminä ja turmeltuneina, kunnes tänä aamuna toinen sanoi, että nyt tämä saa riittää ja toinen, että todellakin, mutta syödään nyt nämä sahramipullat tästä vielä kuljeksimasta ennen askeesiin siirtymistä (kohtuus on meille synonyymi tylsyydelle ja siksi liu’umme äärilaidasta toiseen).

Saattohoitopotilas kertoi miten oli pannut viime käynnillään Meilahdessa merkille kiintoisan seikan.  Kaikki sairaanhoitajat olivat nuoria hinteliä poikia kun taas lääkärit olivat olleet järjestään  nuoria naisia. Niin se maailma muuttuu. Jotkut asiat pysyvät kuitenkin ennallaan, kuten se, että mies yrittää pakottaa minua katsomaan Olympialaisia ja minä panen kiihkeästi vastaan (yhdessä rytäkässä peurahuoneen ovenkahva oli irrota kun minä yritin kaikin voimin pitää ovea kiinni miehen tempoessa sitä toiselta puolelta auki, jotta olisi saanut minut raahatuksi ruudun eteen katsomaan jotain järjetöntä pujottelua tai vastaavaa, vaikka minulla oli kesken Belinda Olssonin kirja, jonka pinnallinen mutta hauska päähenkilö oli juuri rukoillut jumalaa, että "anna rahaa, jotta voin juhlia"). Mutta minäpä keksinkin ryhtyä olympialaispakolaiseksi ja järjestää itselleni kaksi ihanaa urheiluvapaata vuorokautta karkaamalla taas pikku retkelle Tukholmaan. Hej då!

Benedict Cumberbatch Sesame Streetissä: http://www.youtube.com/watch?v=-7jS7X-2ggA

 Elton John: My Baby Loves Loving: http://www.youtube.com/watch?v=_KInU3R0_us