Peurahuone

Uusi vetäytymishuoneemme on ollut kovassa käytössä. Miten ihmeessä olemme pystyneet näinkin pitkään elämään kylki kyljessä eroamatta tai tappamatta toisiamme! Aah, suhteeseemme on tullut tilaa ja ilmaa! Toki olemme vielä vähän ihmeissämmekin asian tiimoilta. Jos toinen on peurahuoneessa esimerkiksi värittämässä värityskirjaa ja toinen on epäilyttävän hiljaa, on pakko ennen pitkää huutaa että mitä hommailet, johon se toinen vastaa että pelaan shakkia ja sitten voi huutaa, että ai jaa, minä väritän! Myös törkeyksiin asti venytetty valvominen on tullut mahdolliseksi ja siitä pitää tietysti ottaa kaikki irti. Toinen (=se, joka menee aikaisemmin töihin, mikä vaihtelee) vetäytyy peurahuoneeseen Anne Holtin/uusimman Bridget Jonesin/ Korkeajännityksen ja untuvatäkin kanssa (kirjoittamattomaksi säännöksi on muodostunut, että peurapeiton alla ei nukuta, se säästetään vieraille, joita on toistaiseksi ollut 0) ja se toinen alkaa vapaudestaan ja kaukosäätimestä hullaantuneena rellestää ja katsoo alkulämmittelyksi Beverly Hillsin täydelliset naiset ja sitten kokopitkän elokuvan (Mona Lisa smile, josta toinen sanoisi, että sinähän olet nähnyt tuon sata kertaa – mutta hänpä ei ole enää hereillä!) ja sitten vielä nostalgian ja vapauden puuskassa vähän Twin Peaksia, niitä todella outoja loppuajan jaksoja, joissa outoutta korostetaan vaikkapa haukkailemalla ahneesti patonkia sen kyljestä eikä päästä ja ihmetellään vähän itsekseen (koska toinen on peurahuoneessa umpi unessa eikä todennäköisesti muutenkaan osaisi vastata) miten soma Lara Flynn Boyle noihin aikoihin oli ja mitä ihmettä  hänelle on (Jack Nicholsonin lisäksi) tapahtunut kun hän nykyään näyttää niin erikoiselta. Sitten yritetään vielä vähän lukea sinnillä kirjaa (Laura Saven Paljain jaloin) vaikka silmät lupsuvat jo väkisinkin kiinni ja oikeastaan on jo AAMU ja sitten vasta annetaan periksi ja mennään nukkumaan. Yleensä sen toisen, asiallisen, aamulla työhön menevän ihmisen viereen peurahuoneen 80 senttiä leveään sänkyyn. Saapa nähdä kuinka kauan jaksamme ihmetellä tätä elintilamme laajenemista joka toisaalta merkitsee myös nukkumatilamme supistumista. Miettikää jos asuisimme omakotitalossa?!

 

Muita kuulumisia. Lupasin jokaiselle kirjapiirin jäsenelle lahjaksi valokuvaustuokion, jossa otan hänestä hänen toivomansa kaltaisia kuvia, jotka kohottavat hänen itsetuntoaan ja joista hän sitten itse valitsee yhden, joka kopioidaan muille ja kun kaikki on kuvattu niistä koostetaan jokaiselle pikku albumi muistoksi ihanasta kirjapiiristämme, joka on niin monelle ja monella tapaa osoittautunut merkitykselliseksi. Ensimmäinen jäsen on kuvattu kotinurkillaan Torkkelinmäellä, ja hän oli niin kiitollinen ja helpottunut kun kuvista tulikin kauniita eikä hirveitä, että alkoi syytää minulle lahjaksi viinipulloja ja kermamunkkeja ja keittiöpyyhkeitä, jotka on naamioitu nallen mekoksi (hänellä on läjäpäin vastaavia tuotteita muistuttamassa ajoista jolloin hän oli Finnairin lentoemäntä, siihen ”parhaimpaan mahdolliseen aikaan” kun päivärahat maksettiin käteisenä, Suomessa ei ollut läheskään näin hyvät ostosmahdollisuudet kuin nykyään eikä miehistöllä ollut mitään rajoituksia sen suhteen paljonko roinaa sai raahata maailmalta ja hehän toivat, ja muistelevat aikaa mielellään toisen kirjapiirin eläkkeellä olevan Finnairin lentoemännän kanssa ”kerran toin niin paljon tavaraa, että vihkisormukseni vääntyi soikeaksi matkalaukkuja raahatessani”, ”muistatko kun ostin toppatakit koko suvulle  ja niistä kertyi kattoon saakka yltävä keko asuntoni lattialle”). Seuraavaksi yritän taivutella kameran eteen miehen siskon. Mutta sitä ennen edessä on vielä vuoden viimeinen mökkiviikonloppu (ellemme innostu mökkijoulusta)!

Ellen Foley: We belong to the night: http://www.youtube.com/watch?v=meDs4JpIIBk