Lamailua

Olen seestynyt. Metodini takaisin mielenrauhaan ja hyväntuulisuuteen on ollut lamailu sanan ylevimmässä merkityksessä, nimittäin Dalai Lamailu. Luin joskus jostain, että hänen mielenrauhansa perustuu pitkälti sille, että hän lähtee joka paikkaan aina puoli tuntia etuajassa. Näin hän säästyy paljolta hermoilulta ja adrenaliinikuohuilta ja verkkaisempien kanssakulkijoiden  nostattamalta ärtymykseltä . Niin ja olen minä hengittänytkin. Tietoisesti. Suosittelen lämpimästi. Mistäkö olen yhtäkkiä kaivanut ylimääräisiä puolituntisia päivääni? No, on niitä siellä ennenkin ollut, mutta olen käyttänyt ne almanakkani selailuun ja teatraaliseen sadatteluun (”Ei jukoliste, joka päivälle jotakin, jouluun saakka!!).  Tai sitten olen uhrannut ne netille tai televisiolle. Laitoin molemmat vähäksi aikaa jäähylle ja olo rauhoittui kummasti. Ehdin askarella viirin. Ja lukea viisaan Solveig vonSchoultzin omaelämäkerrallisen ”Pitkin vedenviivaa”, josta muistan joskus toivottavasti kirjoittaa ihan erikseen, niin ihana ja viisaudessaan antelias kirja se oli, ja Outi Nyytäjän ”Heinäpaali roihuaa”, joka on hauska ja täynnä mahtavia anekdootteja ja piristäviä huomioita, kuten vaikka se, että Outin mielestä vanhusten tulee ilman muuta saada olla häikäilemättömiä hyvitykseksi kaikista ikävistä kolotuksista ja iän tuomista krempoista.

Ehdin myös sisustaa meille ”vetäytymishuoneen” (minulle) tai ”arestihuoneen” (miehelle, jos on tuhma) ja ripustaa sen ikkunaan muhkeita silkkipaperipalloja, joita pomo tilasi lelukauppaan, koska hän arveli, että ”saattaisin olla niistä kiinnostunut”, mikä oli aika laimea ilmaus verrattuna siihen kiihkoon, jonka ne minussa oitis herättivät. 

 

Ja silti, ilman televisiota tai nettiä, jostain kiiri tietooni, että kymmenes päivä tätä kuuta ilmestyy kolmas Bridget Jones-kirja, ja että Helen Fielding on antanut Mark Darcyn kuolla , mikä on kuohuttanut ihmisiä kautta maailman niin, että jopa Sydneyssä aamulehti julkaisi artikkelin otsikolla "Voiko Bridget Jonesin genre säilyä hengissä ilman Mark Darcya?"Eilen luin vetäytymishuoneessa (joka tunnetaan meillä nykyään nimellä ”peurahuone” sinne varta vasten hankitun peurakuvioisen pussilakanan ansiosta) Sonia Choquetten uusinta kirjaa ”Tune in – Let Your Intuition Guide You to Fulfillment and Flow” koska miehellä oli kylässä ystävä jonka kanssa he katsoivat Kärppäottelua ja metelöivät noin ylipäätään. Tulin erätauolla esittelemään vaelluskamppeitamme Fjällrävenin ötökkälakki päässäni. Miehen vaellusekspertti ystävä sanoi että tules tänne, kiristi ötökkähattuni alanauhan oikeaoppisesti ja lausui kohtalokkaasti : ”Sano minun sanoneen, tuo päässäsi vaeltamisesta ei tule yhtään mitään.” En ollut moksiskaan ja hänen synkkä ennustuksensa valui kuin vesi hanhen selästä (hänellä itsellään on ahtaan paikan kammo ja siksi ötökkähatut ahdistavat häntä). Niin seestynyt minä olen!

Annika Eklund: Oi mikä ihana ilta http://www.youtube.com/watch?v=wiBKblJhOYQ