Itseni amuletti

Hyvää kiinalaista uutta vuotta! Nyt alkaa käärmeen vuosi ja sen kunniaksi googletin vähän mitä tuleman pitää. Käärmeen vuotta tunnutaan vähän hiivistävän loistokkaan lohikäärmeen vuoden jälkeen koska Kiinan mytologiassa käärme kuulemma yhdistetään hirviöihin ja aikaisempina käärmeen vuosina on usein tapahtunut jotain kamalaa, kuten vaikka New Yorkin terrori-isku. Mutta ei hätää: hongkongilainen astrologi  Raymond Lo ehdottaa pahimmille pelkureille, että ripustakoon apina-amuletin kaulaansa, sillä hänen mukaansa ”apina on ainoa eläin, joka todella tietää, miten käärmettä pitää käsitellä”. Hoplaa! Minä en tarvitse amulettia. Minähän OLEN apina kiinalaisessa horoskoopissa ja näin ollen kävelevä onneni amuletti. Tästähän  saattaa sukeutua mitä mainioin vuosi!

Kirjapiirimme kokoontui eilen ensimmäistä kertaa Kellokoskella asuvan jäsenen kotona. Tapasimme rautatieasemalla ja aiheutimme kaaosta lippuautomaateilla huutelemalla ensin että ”tietääkö joku minne me olemme menossa”  (Järvenpäähän) ja  sitten sekoilemalla laitteen kimpussa kukin erilaisella mutta poikkeuksetta suurieleisellä ja kovaäänisellä tyylillään "Käykö tähän kolikot!?", "Mistä napista saa eläkeläisalennusta!?". Lähijunassa kirjapiiriläisten varttuneemmat jäsenet innostuivat muistelemaan hääpukujaan. Dialogi oli riemullista kuultavaa:

-         Minulla oli semmoinen hupullinen hääpuku.
-         Kuulostaa ihan Ku Klux - klaanilaisten häiltä...
- Ei kun se oli muodikas. Silloin.
-         Minun pukuni oli pitkä ja yksinkertainen. Villaa. Semmoinen Mary Quant-tyyppinen...
-         Minullakin oli villainen puku! Vuokon. Semmoinen lepakkohihainen malli. Turkiskuoriaiset söivät sen ihan tohjoksi. Kerran nostin sen kaapista ja katsoin että herranJESTAS sentään!  Ihan kuin olisi haulikolla laskettu läpi! Kyllä siitä jo olisi pitänyt tajuta, ettei se avioliitto tule kestämään....

Kirjapiirissä ihasteltiin ihanaa taloa, syötiin hyvin ja  puhuttiin taas vähän kirjasta ja paljon muusta. Muun muassa kuolemasta ja Jumalasta ja neulomisesta ja siitä miten talot pitäisi rakentaa ja pitäisikö yhden jäsenen muuttaa Loviisaan, jossa hän oli käynyt jo kolmesti katsomassa asuntoa, jonka osoite on, uskokaa tai älkää, KUNINGATTARENTIE, vai pitää ihana kotinsa Torkkelinmäellä, vaikka siihen tuleekin putkiremontti, paheksuttiin maailman tilaa noin ylipäätään ja miehen sisko ja hänen ystättärensä muistelivat yli kymmenen vuoden takaisia viisikymppisjuhlia joiden kunniaksi he olivat miehineen ajaneet Saariselälle takakontissa iso pönikkä miehen siskon miehen valmistamaa pontikkaa ja miten miehen siskon mies oli uponnut kainaloitaan myöten hankeen. Sitten ihmeteltiin Muumien ja muiden laaksolaisten sukupuuta. Muun muassa sitä, että Pikku Myyllä ja Nuuskamuikkusella on muka sama isä! Minä sain juoda kahvia Mymmeli-mukista. Ja sitten yhden piiriläisen mies ajoi lumisateessa Jollaksesta Kellokoskelle ja palautti meistä jokaisen turvallisesti puolilta öin kotiovelleen mikä oli aivan ihanaa luksusta. Matkalla hän kertoi tekevänsä aina keväällä kattavan rundin kaupungissa ja kartoittavansa kaikki jäätelökioskit, joissa myydään Ingmanin rommirusinajäätelöä, jotta löytää aina vaivatta lähimmän kioskin, kun rouvan jäätelöhammasta alkaa kolottaa, hänelle kun ei kelpaa mikään muu maku. He ovat olleet naimisissa jotain neljäkymmentä vuotta.

Tänään miltei  koko konkkaronkka törmäsi lelukauppaan hypistelemään, kikattelemaan ja ihmettelemään kovaan ääneen eikö minulla muka ole krapulaa, kunnes joku muisti että minähän pysyin koko illan vesilinjalla. Sitten he asettuivat kiltisti jonoon ja maksoivat ostoksensa (hiirinukkeja, pinkki pikkuinen toppatakki, kuvakortteja, eläinmagneetteja ja avaimenperiä) ja häipyivät tuiskuun kohteenaan Narinkkatorin kiinalaisen uudenvuoden juhlahumu. Seuraava kirjapiirin tapaaminen sovittiin huhtikuulle.

" I always wanted to be somebody, but now I
realize I should have been more specific."



Dixie Chicks: Goodbye Earl: http://www.youtube.com/watch?v=Gw7gNf_9njs&feature=relmfu