Hempeät miehet kaupassa

Never fight an inanimate object!
P.J. O'Rourke

Terveisiä taas lelukaupasta! Juoruilen vähän näin meidän kesken millaista sakkia siellä oikein käy. Viime aikoina erityishuomioni on kiinnittynyt kaupassa asioiviin miehiin. Jos joku teistä luulee, että miehet eivät käy lelukaupassa, hän erehtyy. Jotkut tietysti tulevat pakon edessä vaimon tai tyttöystävän mukana, mutta hekään eivät näytä hapanta naamaa, vaan hypistelevät ja tutkivat uteliaina. Mutta minulle on ollut pieni yllätys, että niinkin monet miehet tulevat yksin ja ostelevat innoissaan leluja ja yksikin tyylikäs nuorehko herra kertoi pitkään kolmivuotiaasta kummitytöstään jolla olisi kohta syntymäpäivä ja valikoi monenlaisia lahjoja (ongittavia kaloja, piirustusvälineitä ja askartelusettejä) ja kun vihjaisin, että tässä onkin jo aika paljon kolmivuotiaalle, hän huoahti, että hän tietää, mutta että hän ei voi lakata hemmottelemasta tyttöä (vaikka jo vähän ounastelikin tulevia vaikeuksia siinä vaiheessa kun tyttö alkaa haluta poneja ynnä muuta vähän tyyriimpää ja isompaa). Käärin lahjat kuuliaisesti paketteihin ja ojensin pullistelevan kassin miehelle. Hän otti sen ja huikkasi vähän nolona vielä ovensuusta, että ”Tulen huomenna uudelleen!”.

 

Toinen mies vietti pitkän tovin hyllyjen välissä tutkien ja puntaroiden eri vaihtoehtoja kunnes päätyi sydämen muotoiseen soivaan korurasiaan. Kun kysyin onko rasia menossa lahjaksi (lelukauppakielellä = "Haluatko minun käärivän tuotteen lahjapaperiin?", en minä hetkeäkään kuvitellut että mies olisi ostamassa soittorasiaa itselleen, vaikka toisaalta mistä sitä mitään voi tietää ja mitä se oikeastaan minulle edes kuuluu) mies vastasi että kyllä, se on menossa hänen aarteelleen. Eikä siinä ollut ironian häivääkään, vaan hän sanoi sen ihan tuosta vain pehmeällä äänellä. Ja tänään kävi valtava miehenkorsto, joka antoi pienen tyttärensä valita itselleen uudet pinnit ja yhden vielä äidille ja kuulin miten mies ensin aloitti, että ”Ei äiti taida...”, mutta nielaisikin lauseensa lopun ja antoi tytön valita äidilleen pöllökuvioisen pinnin.  Tuollainen antaa kuulkaa uskoa siihen, että maailma on hyvä ja kaunis. Ja käy siellä tämän tästä julkkiksiakin...mutta en kerro keitä. Ei tämä sentään  mikään Seiskapäivää ole!

 

 

Martina McBride: God's Will: http://www.youtube.com/watch?v=4PgbVpP-Jaw