Koukussa

Uutuus: merenneidot!

Mikäs bändi se lauloikaan ettei tiedä mitään niin masentavaa kuin Danny-show tiellä Kälviän..?No minä tiedän; vähintään yhtä masentavaa on rännän pieksemä ja tuulen riepottama vappupallo Eerikinkadulla. Uskomattoman surkea keli! Se tärveli myös suuunnitelmamme viettää rakkaan ystäväni kanssa päivä Suomenlinnassa, kun hän saapui ilokseni Helsinkiin. Teimme sitten muuta. Söimme kaikkea italialaista ja naureskelimme mainostekstille, jonka korniuden vuoksi hän oli ostanut minulle tuliaisiksi tuoksukynttilän, koska arvasi minun arvostavan sen kaltaista kielellistä hölmöilyä. Kynttilän nimi on "Kesytön" ja sen kyljessä mainostetaan tällä viisiin: "Intohimoinen ja kiihkeä tunne on vangittu tähän eloisaan ja viekoittelevaan tuoksuun herätellen kaikki aistisi eloon." Ystävä ehdotti, että sen voi laittaa vaikka vessaan.

Mieleni teki vapaapäivinä kovasti mennä mökille, mutta siellä on kuulemma piha yhtä liejua ja luvattiin lumisadetta, joten jätin menemättä. Jotain kuitenkin oli pakko keksiä jotta sain itseni revityksi irti tietokoneen ja Mad Menin äärestä, johon olen koukuttunut pahasti, joten lähdin taas Tukholmaan, jotta saisin pitkitettyä Mad Men-nautintoa edes vähän. Olin silloin jo menossa viidennessä tuotantokaudessa. 

Se on aivan mahtava sarja ja katson sitä nyt ensimmäistä kertaa. En koskaan kiinnostunut siitä kun se tuli televisiosta, mutta nyt olen aivan myyty! Kaikki muut ovat ilmeisesti nähneet sen jo vuosia sitten. Iskiköhän se heihinkin samalla voimalla? Tuliko heillekin halu juopotella ja tupakoida työpaikalla ja ruokapöydässä ja pukeutua nailonisiin liehuviin yöasuihin ja aamunuttuhin?  Ei riitä, että katson monta jaksoa putkeen, vaan näen jo untakin sarjasta! Tässä eräänä yönä olin mukamas Don Draperin sihteeri. Ei mennyt aivan putkeen. Hienoimpia ovat tietysti ne jaksot, joihin on linkitetty jokin todellisuudessa sattunut tapahtuma kuten vaikka Kuuban ohjuskriisi, Kennedyn tai Martin Luther Kingin murha tai Armstrongin kuukävely (se on juuri menossa, painoin pausea ja tulin bloggaamaan tässä välissä). Pettymys on se ihanien vaatteiden vaihtuminen kamaliin vaatteisiin ikävä kyllä juuri kun mukamas eletään vuotta 1968.

Hassusti sattui, että laivalle matkalukemiseksi valitsemani kirjakin alkoi mainosmaailman kuvauksella, joten teema ja sanasto säilyivät mad menilaisina, vaikka tarina olikin toinen.

Tukholmassa oli kylmää, mutta kevät selvästi edellä. Löysin taas uusia paikkoja Södermalmilta ja kävin tutuilla paikoilla Kungsholmenilla. Taivas oli uhkaavan siniharmaa ja sain useaan otteeseen rakeita niskaani, mutta ei se haitannut, olihan minulla pipo ja huppu.  Istuin tyynesti penkillä syömässä pähkinöitä ja rakeet vain kimmahtelivat päästäni ympäriinsä. Olin mielissäni kun bongasin Ruotsin kuninkaallisen baletin ja Tiger of Swedenin pääkonttorin, joka kyllä näytti lähinnä joltain asianajotoimistolta sen perusteella mitä ikkunoista tirkistelemällä sain irti.

Kungsholmenilla, nokka kohti Vasastania

Söderillä, nokka kohti Kungsholmenia. 

Kävin uudestaan Välimerimuseossa, koska viimeksi en katsonut Egypti-osastoa ollenkaan. Nyt katsoin vain sen. Näin muumioitakin!

Ruotsissa sorsillakin on oranssimmat räpylät...

Mutta siitä Mad Menista vielä. Olen tietysti googlettanut sarjan näyttelijät ja sain selville, että yhden lempihahmoistani, Peggy Olsonia näyttelevän Elizabeth Mossin isä on Kaunareiden Ridge! Tai ainakin hänellä on sama nimi, mutta toisaalta missään ei mainita että hän on Ridge, vaan että isä on muusikko ja nyt olen ihan hämilläni että onko se vai eikö se ole Ridge. Olen myös ihmetellyt miten jonkun etunimi voi olla "January" niin kuin January Jonesin on. Ei suomeksi kenenkään nimi voisi olla  Tammikuu Virtanen. Sarja hahmoineen on kerta kaikkiaan täyttänyt koko tajuntani!

Nyt mies tuli kotiin pyöräilemästä ja kaupasta. Hän toi meille vappumunkit. Hän on puolestaan White Collar-nimisen sarjan lumoissa. Iltapäivällä menemme kutsuttuina vappukemuihin. Isäntäväki on olletikin katsonut Mad Menin, muistaakseni he suosittelivat sitä minulle aikoinaan, mutta huitaisin vain kädelläni väheksyvästi ja kieltäydyin kuin mikäkin houkka. Vaikka toisaalta hyvä, nyt olen saanut nauttia sydämeni kyllyydestä, mutta kauheuksien kauheus, viimeinen, eli seitsemäs tuotantokausi on jo puolivälissä! Säästän ainakin pari jaksoa huomiselle. Ja illalla voimme juhlissa jutella yhdessä Mad Menistä! Hauskaa vappua!

James Morrison: One Life: https://youtu.be/M--1wgvVD1I