...tai ainakin miltei meni tämä pääsiäinen! Emmekä olleet ainoat. Myös isä ja äiti saivat sinnitellä ilman roveen rovetta. Mitä tämäkin muka meinaa, ettei pääsiäisenä kaupoista mämmiä saa?! Tietysti saan syyttää vähän itseänikin, sillä varautuessai pääsiäisenpyhiin näin mämmiä muun muassa Lidlissä, mutta en ottanut, koska olen uskollinen Kymppi-mämmityttö. Näin myös Saarioisten mämmiä Forumin Alepassa, mutta en ottanut sitäkään edellä mainitsemastani syystä. Laitoin miehelle tekstarin "Hätätila! En löydä Kymppi-mämmiä mistään!" ja hän kolusi pari kauppaa myös, mutta tuloksetta. Myöhemmin kuulin isältä, että Leenu-täti oli kehunut Lidlin mämmiä kaikkien aikojen parhaaksi.
 |
| Kammottava Charlotte russo |
No, muuten hankinnat onnistuivat hienosti: oli kahdelle päivälle parsaa, kylmäsavustettua lohta, keitettyjä munia ja bearnaisekastiketta, yhdelle päivälle lammasta ja pikkuruisia perunaruusukkeita joilla oli hienosteleva nimi "duchesse-perunat" ja yhdelle päivälle ankanrintaa, riisiä ja uunissa haudutettuja makeita ruusukaaleja. Emme myöskään jääneet vaille jälkiruokaa, sillä meillä oli pashaa, suklaamunia, -pupuja, ja -kanoja sekä se Tallinnasta raahaamamme ja varta vasten pääsiäiseksi säästämämme charlotte russo, joka ikävä kyllä osoittautui ällöttäväksi, joten sitä ei voi laskea. Mutta ei siis mämmiä, vaikka kermaakin oli varattuna. Kumpaakin harmitti tämä aivan suunnattomasti, mutta koska olimme aika ähkyssä ja elämä muuten oli leppoisaa, aloimme pyhien kuluessa päästä pikku hiljaa pettymyksen yli. Luimme kirjoja ja Tiede-lehtiä, nukuimme pitkät yö- sekä päiväunet nähden kumpikin aivan hillittömiä unia, joista sitten kerroimme toisillemme. Kävimme "lenkillä" (= joutilasta patsastelua Espalla ja saman tien Aleksin kautta kotiin) Näimme eläkkeelle jääneen uutisankkurin, joka oli mitä ilmeisimmin käynyt päivällisellä itseään huomattavasti nuoremman miehensä (itse on tästä kertonut lehdessä) kanssa.
 |
| Pieni myyräkin tuntee empatiaa |
Katsoimme yhdessä pari elokuvaa, molemmat aika hämmentäviä ja kuuntelimme radiosta ihmisten toivomia "kärsimysselostuksia" pieleen menneistä suomalaisia traumatisoineista urheilusuorituksista. Se oli yllättävän hauska ohjelma, miehen siskon poika oli siinä mukana ja kuunnellessamme söimme croissantteja ja joimme dekadentisti Camparista, proseccosta ja appelsiinimehusta sekoitettuja drinkkejä.
Olin tehnyt meille mukavan pääsiäispesän. Meillä oli pajunkissoja, narsisseja, helmililjoja, keltaisia hyasintteja ja oransseja tulppaaneja, sekä keltaisia, vaaleanpunaisia ja pinkkejä ruusuja. Mutta ei rairuohoa. En saanut aikaiseksi.
Lauantaina olin töissä, mutta päivä oli hiljainen. Mies meni aikaisin nukkumaan ja minä katsoin vähän Femmalta pääsiäismenoja Rooman Colosseumilta. Eilen aamulla isosisko soitti. Hän odotteli pikkusiskoa vieraisille ja kysyi eikö minustakin Van Morrisonin "Moondance" ole maailman ihanin kappale. Ei ole. Van Morrison kyllä on ihana, mutta hänen kappaleistaan moni muu menee "Moondancen" edelle. Kinasimme tästä tovin.
Kun mies palasi pyöräretkeltään, menimme käymään Lidlissä. Kyllästyneinä pääsiäisruokiin päätimme tehdä pizzan. Katsoimme kuitenkin olisiko mämmiä. Ei ollut. Päätimme tarkistaa vielä Kampin Alepan mämmitilanteen. Ei mitään. Sitten vielä Kampin K-supermarketin. No such luck. Menimme kotiin mämmittöminä pizzatarpeidemme kanssa, mutta sitten miestä alkoi kaduttaa ettemme olleet ottaneet lainkaan kivennäisvettä. Lupasin mennä auliisti Forumin Alepasta hakemaan. Arvatkaa meinasinko pyörtyä, kun näin sivusilmällä kolme rovetta Saarioisten mämmiä kylmäkaapin alatasolla?! Ja mies oli pudottaa silmänsä, kun esittelin kotona löytöäni (otin vain yhden, että joku muukin saisi kokea vastaavan riemun).
Nyt sipulikukat on jo sullottu paperikassiin odottamaan mökille maahan pääsyä ja nuokkuvat ruusut katkottu kellumaan lasikulhoihin. Vain pajunkissat ja yksinäinen jättisuklaapupu muistuttavat menneistä pyhistä. Tunsin itseni aamulla poikkeuksellisen toimeliaaksi; työnsin pesukoneeseen heti luvalliseen aikaan kello seitsemältä petivaatteet, miehen rakkaimmat olohousut sekä kananrasvaan sotkeutuneen meikkipussini (älkää edes kysykö..) ja sen jälkeen tein pitkään aikomani homman; kirjoitin ylös vihkoon kaikki numerot puhelimeni muistista. En luota siihen värkkiin enää pätkän vertaa, mutta uutta en hanki ennen kuin on ihan pakko!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti