Ottajat ja antajat

Bulevardilla

Kun tässä taannoin piipahdin Tampereella ja mökillä, minulla oli bussissa matkalukemisena Kai Vakkurin kirja "Sinä kirjoitat radiokuunnelman", jonka olin joskus ottanut mukaani Lönnrotinkadun kierrätyskeskuksen ilmaishyllystä silloin kun Lönkalla vielä oli kierrätyskeskus ja me asuimme Fredalla. Se on todella ihana kirja, luin sen nyt ensimmäistä kertaa ja se sai aikaan sen, että rakastuin välittömästi Kai Vakkuriin ja googletin hänet vain saadakseni tietää hänen kuolleen viime vuoden keväällä 81-vuotiaana. Muistokirjoituksesta kävi ilmi, että hän oli tehnyt pitkän uran markkinointialalla, jäänyt 56-vuotiaana eläkkeelle, perustanut sen jälkeen antikvariaatin ja ajanut taksikortin, koska oli aina halunnut ajaa taksia, kirjoittanut taksisuharikokemuksistaan romaanin "Neekerivuoro", kirjoittanut lisää kirjoja  ja ryhtynyt luennoitsijaksi. Monet hänen kirjoistaan ovat ilmestyneet omakustanteina, joten tulee olemaan työlästä löytää ne kaikki, mutta tässä asiassa minä tulen onnistumaan. Kumminkin, tässä kyseisessä kirjassa Vakkuri jakaa ihmiset antajiin ja ottajiin. Siteeraan:

"Antaja on sellainen, joka teoin, sanoin tai elein antaa kanssaihmisilleen jotakin. Kirjoittaja on antaja, samoin maanviljelijä taikka äiti, joka lukee lapselleen illalla sadun.

Ottajia ovat esimerkiksi passiiviset television katsojat tai urheilukilpailijoiden seuraajat tai ihmiset, jotka keskustelussa eivät anna siihen yhtään omaperäistä sanaa. Usein ottajat elävät toisten ihmisten kautta seuraten elämää kuin näyttämöä. Oman elämän sisältö voi syntyä esimerkiksi muita ihmisiä koskevien uutisten ja juorujen seurailusta. "

Mökillä

Vaaleanpunainen Yrjönkatu

Olen viime aikoina ollut aika tanakasti ottajien puolella katsottuani ensin miehen kanssa kymmenen jaksoa "Downshiftaajia" YleAreenasta putkeen (todella hyvä sarja!) ja sitten omin nokkineni kolmekymmentä jaksoa "Broad Cityä" kahden päivän aikana niin ikään YleAreenasta (mainiota viihdettä!) ja siinä välissä vielä You Tubesta elokuvan "Modigliani", joka kertoi, no, Modiglianista ja jossa italialaistaiteilijaa esitti Andy Garcia ja Pablo Picassoa Omid Djalili, josta ajattelin, että eihän tuo ole yhtään näköinen, kunnes menin seuraavana päivänä Modiglianinäyttelyyn Ateneumiin ja näin siellä valokuvia ja luin yhdessä saleista  näyttelyä varten julkaistun Modigliani-kirjan kannesta kanteen, jossa myös oli kuvia (säästin siinä 19 euroa!) ja tajusin, että hänhän oli prikulleen saman näköinen kuin Picasso, joka on näköjään ollut siihen aikaan PAKSU ja Garciakin oli aika lailla esikuvansa oloinen. Suosittelen näyttelyäkin, mutta kyllä siitä enemmän irti saa, jos tietää jotakin taiteilijan taustasta. 

Södermalmilla

Kirjamessuilla kuuntelimme Claes Anderssonia ja hän on tietysti antaja parhaasta päästä, mutta osaa myös ottaa. Hän kertoi itselleen tärkeistä runoilijoista ja kertoi lukeneensa Eeva-Liisa Mannerin runoja ennen isoa sydänleikkausta, ja että ne auttoivat "enemmän kuin kymmenen diapamia". Ostin messuilta Osmo Rauhalasta kertovan kirjan "Tapaus", jonka kaivoin kassistani ja annoin miehen ystävälle selailtavaksi,  jotta hän olisi malttanut pysyä hiljaa Andressonin haastattelun ajan, sillä takanaolijat alkoivat oirehtia. Hän innostui ja halusi saada oman Rauhalan ja minä osoitin suuntaa mistä löytyisi (2 euron pöydästä, yhtä aikaa törkeää ja ihanaa!), mutta siellä ei ollutkaan niitä enää, ja miehen ystävä tuli pahoille mielin ja syytti minua, että olin rohmunnut viimeisen Rauhalan. Ajattelin hetken antaa oman kappaleeni hänelle, mutta hetki oli aivan ohikiitävä ja kirja on edelleen minulla. Hyvä niin, sillä on minulle taatusti paljon annettavaa.

Liffey-pubissa Gamla Stanissa soi Van Morrison

No, nyt yritän vuorostani olla pienimuotoinen antaja päivittämällä blogiani ja enköhän minä taannoisella Tukholmanreissullakin antanut pöytäkeskusteluihin ja hauskanpitoon oman osani. Ainakin pari hassua juttua kerroin ihan takuulla ja Tuulan ja Rikun vein Söderillä paikkoihin joissa he eivät olleet ikinä ennen käyneet ja esittelin heille muun muassa paikan, jossa elämäntapavalmentajan ja entisen narkkarin, Mia Törnblomin kauniskasvoinen poikaystävä oli päättänyt päivänsä ja se oli heistäkin tosi surullista.

Sitten olikin jo aika Tukhoman olla antajana ja minun ottajana. Löysin Hornsgatanin Stadsmissionin kirpputorilta ison olalla kannettavan kassin, jossa on kukkia ja kuva elegantista viisikymmenluvun naisesta ja teksti "My garden kicks ass". Olin himoinnut kassia jo monta vuotta sitten nähtyäni sen erään kungsholmenilaispuodin näyteikkunassa, mutta se oli niin kallis, että tyydyin vain ottamaan siitä kuvan. Nyt se on minun ja maksoi vain 40 kruunua!

Tänään pitää mennä aikaisin nukkumaan, jotta jaksamme herätä superjännittäviin vaalivalvojaisiin aamuyöstä. Hillaryn on PAKKO voittaa!

Broad City: Hello, Hillary:https://www.youtube.com/watch?v=lJgM4_C3gvE