Kahdeksalta on jo myöhä

On syksyistä. Tuntuu ihanalta. Olimme viime viikonloppuna mökillä ja hämärä laskeutui jo puoli kahdeksan maissa. Tuntui mukamas hyvinkin uskaliaalta mennä rantaan ja kastautua (17-asteiseen) veteen laiturilta vielä silloin. Nukuimme ovi auki ja nautimme siitä, että oli todellakin pimeää kuin pussissa. Ainoa valonlähde, digiboksin vihreä valopilkku, peitettiin sanomalehdellä ja kiikkustuoli vedettiin vielä siihen eteen.

Sain kukkasipulit istutettua. Niitä oli lähemmäs viisisataa. Kävimme toiveikkaalla sieniretkellä, mutta emme löytäneet kuin kuivaa käppyräistä koivun tuohta maasta. Keräsimme sitten sitä. Oivallista sytykettä! Äiti ja isä olivat syöneet eloonjäämiskaapistani Tobleronen! Tein kaalilaatikkoa ja omena-riisipuuroa uunissa. Grillasimme makkaraa.

Edellisenä viikonloppuna olin Turussa ja kävimme syömässä kantarellipizzat Denniksessä ja sen jälkeen katsomassa hartaasti odottamamme Bridget Jonesin Babyn. Sali oli tietysti täynnä ja saimme lahjapussin, jossa oli energiajuomaa, suklaalevy, lakritsipatukka ja lahjakortti Tukholmanristeilylle! Ja koska risteily oli Helsingistä ja ystävättärellä on perheensä kanssa kaikkea muutakin harrastusta ja hässäkkää, hän antoi omankin risteilynsä minulle!Seuraavan viikon tiistaina ajattelin käydä katsomassa Bridgetin vielä vähin äänin uudestaan Tennispalatsin aamupäivänäytöksessä ennen lelukauppatöitä. Kuinkas ollakaan Kampin ostoskeskuksen läpi oikaistessani vastaan tulivat miehen sisko miehensä kanssa (olivat Oulusta käymässä) ja oli pakko kertoa minne olen matkalla, etteivät olisi ihmetelleet miksen ehdi jäädä juttelemaan ja kun illalla tulin töistä, mies totesi lakonisesti löhötuolista tietokoneensa takaa: 

- Sinut on nähty. Pyyhältämässä silmät kiiluen katsomaan Bridget Jonesia. Toista kertaa.

Karkkikauppa elokuvateatterin vieressä Turussa

Turussa yökylässä. Sain kissaseuraa.

Eräänä iltana limeä lohkoessani sanoin miehelle, että limen tuoksu on kyllä niin ihana, että se saattaa olla jopa lempituoksuni koko maailmassa ja kysyin mikä hänen lempituoksunsa on. "Raha", hän vastasi.

 Olen edelleen jaksanut käydä Yrjönkadun uimahallissa aina kun on naisten päivä. Olen alkanut inhota tiistaita, torstaita ja lauantaita, koska silloin naisia ei päästetä! Vedellä on jotenkin ihanan rauhoittava vaikutus. Samaten  saunalla. Yleensä olen todella syvällä omissa mietteissäni, mutta tulen silti bonganneeksi milloin mitäkin (onko tuo aatelissormus?!) ja salakuuntelu on tietenkin aina yhtä mieluisaa puuhaa. Eräs nuori nainen sanoi ystävättärelleen, vaikka kuitenkin ehkä enemmän itselleen, että no, eivät ne muutkaan aamulla metrossa niin onnellisilta näyttäneet...

Ehdotin miehelle, että koska emme voi jakaa uimaharrastusta, voisimme käydä sellaisella lenkillä, jossa vuorotellen hölkättäisiin minuutti ja käveltäisiin minuutti."Onko sinulla mitään käsitystä siitä, miten pitkä aika minuutti on?!", hän kysyi tyrmistyneenä. (Itse asiassa on: olen tässä viikon verran yrittänyt lankuttaa minuutin päivässä. Siinäpä teille oiva kuntoiluliike suoraan helvetistä).

No, mies ei innostunut hölkästä, mutta hän pyöräilee edelleen kuin hullu ja äsken hän soitti innoissaan Eläintarhan kentältä, että oli saanut työnnetyksi neljän kilon kuulaa kauden ennätykselliset 10,27! Illalla taitaa olla tiedossa juhlat!

Mary Chapin Carpenter: I have a need for solitude: https://youtu.be/Oyp0tipm9b8