Pakko myöntää, että ihmiseksi joka kyllästyy niin herkästi kaikkeen, luon todella nopeasti rutiineja joita sitten noudatan orjallisesti. Minähän kyllästytän itse itseni hengiltä! Vaikka toisaalta rutiinit kyllä helpottavatkin elämää melkoisesti. Ajatellaan nyt vaikka tätä uutta uimahallivillitystäni. Parin ensikerrran hapuilun jälkeen kaikki on selvää kuin pläkki. Voisin pakata uimakassini vaikka unissani ja kävellä matkan perille silmät kiinni. Kassista löytyy aina samat tuotteet: kaksi pyyhettä, toinen suuri ja muhkea kaikenlaista kietoutumista varten (kietoutuminen on aivan olennaista, että saa kaiken irti kylpylämäisestä miljööstä) ja toinen alunperin lauteille levitettäväksi, mutta käytännössä pään ympäri turbaaniksi kiedottavaksi (koska istun/makaan lauteilla kietoutuneena beigeen jättipyyhkeeseeni), hiusharja, sekä yksisarvisuute (vantaalaisesta halpismarketista eurolla ostettu lastenshampoo) peseytymistä varten, ynnä pinkki pilkullinen uimapuku. Olen jo alkanut hermoilla mitä sitten, kun yksisarvisuute jonain päivänä loppuu. Mistä uutta tilalle?! Ei ainakaan Tokmannilla ollut eikä Vantaalle pääse ilman miehen pakettiautoilevaa ystävää, joka on parhaillaan tiluksillaan jossain Ivalon metsissä ja palaa ties milloin.
 |
| Yksisarvisuute, kertokaa jos näette jossain! |
 |
| Uimakassi |
Yrjönkadun uimahalli on kyllä ihana. Olen nähnyt siellä niin korkean, valehtelematta puolimetrisen, turkoosin uimalakin ettei tosikaan. Saunassa (MINUN nurkassani!) kyyhötti selkä oveen päin nainen, joka näytti itkevän, mutta en voinut olla ihan varma, ja muutenkin, pitäähän ihmisen antaa itkeä rauhassa, jos siltä tuntuu. Muita mieleenjääneitä välähdyksiä kuntoilumaailmasta ovat nuori nainen, joka katseli joogamatto kainalossaan Piruetin näyteikkunoita samalla kun kiskoi nautinnollisesti tupakkaa ja Hakaniemen 24/7 kuntosalin pukuhuoneen penkillä istunut mummeli, joka mutusti banaania ja tuijotti katse tyhjänä kaukaisuuteen.
Syksy on kaikin puolin ihanaa aikaa. Nautin elämästä aina paljon täydemmin kuin muina aikoina. Energiaa riittää paitsi liikuntaan, myös kulttuuriin.
Tietenkin olen jo kolunnut kaikki yksityiskohdat uudesta Bridget Jones-elokuvasta ja minulla on täysi piteleminen itsessäni, etten ryntää katsomaan sitä jo huomenna, vaan maltan odottaa ylihuomiseen, jolloin menemme katsomaan sen yhdessä ystävättäreni kanssa Turussa. Hän on jo varannut liput. Kysyin mieheltä, olisiko kauhean paha, jos olisin jo nähnyt sen kertaalleen siinä vaiheessa ja hän sanoi, että se olisi enemmän kuin paha, se olisi törkeää, joten ei auta kuin malttaa odottaa. Yhdessä miehen kanssa olemme tohkeissamme BBC:n "Sota ja rauha"-sarjasta. Pierre on niin ihana. Ja Anatole jotain aivan yököttävää, kuten siskonsakin. Uusi ruotsalainen "Nousuvesi" on saanut alustavan hyväksyntämme ja lisäksi seuraamme norjalaista "Mammonaa", vaikka se onkin vähän turhan väkivaltainen. Lisäksi ehdin jo innostua, kun New Yorkin täydellisten naisten kahdeksas tuotantokausi näytetään meilläkin näin tuoreena ja katsoin MTV-katsomosta kolme ensimmäistä jaksoa (ne näytetään tiistaisin, keskiviikkoisin ja torstaisin niin myöhään etten jaksa valvoa, uimaharrastukseni on tehnyt minusta entistäkin parempiunisen) ja olin vähän pettynyt. Naisethan vaikuttavat aivan riivatuilta! Bethenny "I'm sweating like a whore in church"- Frankelkin on suorastaan häijy! Ja Carole seuraa perässä tai jos on omillaan, on löysä tylsimys! Ja tuntuu kiusalliselta katsoa, miten uusi tulokas Jules, rehvastlee investointialalla työskentelevän miniatyyriaviomiehensä "vanhalla rahalla", kun tietää (juorulehdistä!) pariskunnan parhaillaan käyvän läpi likaista avioeroa ja mies on kieltäytynyt maksamasta Julesille ja lapsille 10 000 dollarin kuukausittaista elatusavustusta vedoten varattomuuteensa. Kaikki luottokortitkin kuulemma aivan tapissa. No, kun nyt kuitenkin pääsin sarjan kanssa vauhtiin, ajattelin hoitaa koko proggiksen alta pois katsomalla KAIKKI kauden jaksot netistä jo etukäteen. Koen tällä tavoin jotenkin säästäväni aikaa. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? No, suoraan sanottuna en ymmärrä oikein itsekään, mutta siltä se tuntuu.
Joitain tärkeitä hankintojakin on tullut tehtyä. Olen ostanut kukkasipuleita mökille. Äiti täyttää ensi toukokuussa kahdeksankymmentä ja haluan että piha kukkii. Tässä puhutaan nyt sadoista sipuleista. Lisäksi ostin lentolaukun. Sille myönnettiin naurettava kymmenen vuoden takuu. Valitsin yllättäen grafiitinharmaan enkä mitään pinkkiä tai kissakuvioista. Ajattelin, että jos mieskin tuntee joskus vastustamatonta halua painella vähäksi aikaa tiehensä, hän voi käyttää samaa laukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti