Blogini täyttää taas yhden vuoden lisää. Viisikö? No, tehdäänpä sen kunniaksi postaus. Elokuu menikin vähemmillä tilityksillä. Kävin mökillä. Isän sisarukset oli kutsuttu kahville ja tein elämäni ensimmäisen voileipäkakun. Onnistui hyvin, mutta minäpä valitsinkin netistä reseptiksi "Maailman paras voileipäkakku"-ohjeen. Keitin hilloa puolukoista ja omenoista. Omenahillosta tuli erityisen hyvää. Lisäsin siihen höysteeksi Pommacia! Tein kaalilaatikkoa. Se on niin hyvää, että tein sitä vielä uudestaan kotonakin piittaamatta siitä, että keskustelupalstalla oli närkästynyt avaus otsikolla "Kaaliruokien valmistaminen kerrostaloissa kriminalisoitava!".
Matkalla mökille vaihdoin Tampereella bussia. Lähtöön oli muutama minuutti. Kuski oli puheliaalla tuulella.
- Jaha, väännelläänpäs vähän näitä...vaikka ei se mitään auta. Ha ha...maksimissaan kolme astetta viilenee... (hän selittää viittilöiden miten neste kiertää siellä ja täällä ja sen on tarkoitus säännöstellä lämpötilaa...mutta systeemi on kuulemma huono).
- Modernin näköinen tämä bussi kyllä on...
- Viimeinen Suomessa valmistettu linja-auto! Se on loppu nyt. Vai hetkinen...onko toiseksi viimeinen...odotas, käyn katsomassa numeron... (ja hän toden totta ponkaisee ylös, menee ulos, kiertää katsomaan bussin numeron ja palaa voittoisana). Tämä on viimeinen! Joutsenlaulujen joutsenlaulu!
- Oho, no tästähän täytyy ottaa sitten kuva...
- Mene tuolta ulkoa ottamaan niin että numero näkyy!
- Jaa...no jos nyt sitten...(menen, näpsäisen hänen mielikseen pari kuvaa ja palaan paikalleni).
- Nuo ihmiset tuossa viereisessä bussissa naureskeli, kun sä otit valokuvia linja-autosta!
Niinpä tietenkin.
Äiti on saanut Alzheimer-diagnoosin ja taudin etenemistä hidastava lääkitys on aloitettu. Lisäksi hänen kasvoistaan oli juuri poistettu viisitoista senttiä tikkejä, tyvisolusyövän leikkaamisen jäljiltä. Ei se ollutkaan ollut melanooma, vaan juuri tuo tyvisolusyöpä. Nyt kun heillä olisi todellista syytä heittäytyä hysteerisiksi ja rypeä huolissa, he ovatkin ennennäkemättömän tyyniä. Tai ainakin kanavoivat huolensa täysin absurdeihin kohteisiin.
- Meinaatko sä jättää tuon laukun tuohon terassille auki tuolla lailla? (vetolaukku, jonka pohjalla juoksutrikoot ja parit alushousut).
- Meinaan.
- Etkö sä pelkää, että joku jänis loikkaa sinne? Ja MÖYRII siellä?!
- Öööö....en?
Kaupungissa olen ottanut tavakseni kiertää lauantaiaamuisin Katajanokan ennen lelukaupan avaamista. Se on tosi ihanaa. Juuri ketään ei näy missään, mutta ne vähät ihmiset, joita tulee vastaan, ottavat hienovaraista kontaktia. Mattolaiturilta uimaan menevä mummo hymyilee ja huiskuttaa minulle tervehdykseksi. Vanhempi takkuista koiraa taluttava herrasmies nostaa lakkiaan ja tiedustelee:
- Mistäs kaukaa sitä tullaan?
- Aina Kampista asti!
- No sillä lailla, sillä lailla...tervetuloa tänne Katajanokalle!
Jäänmurtajia kohti hölkkäävä turisti tiedustelee "Excuse me...onko Stockmann tässä suunnassa?".
Kävin vapaapäivänä Tampereella isoasiskoa tapaamassa ja viemässä hänelle hänen kovasti kaipaamaansa Yves Rocherin ripsiväriä ja värivoidetta. Tampereella ei enää ole Yves Rocherin kauppaa. Isosisko taitaa ylipäätään olla viimeisiä ihmisiä maan päällä, joka kyseisen firman tuotteita suosii. Oli tuulista ja harmaata. Poikkesin paluumatkalla Aleksanterinkirkkoon. Isä ja äiti on vihitty siellä pikkuruisissa kahden todistajan häissä. Ajattelin istua vähän rauhassa, mutta ei siitä mitään tullut kun kaksi kirkon työntekijää kiisteli koko ajan kovaan ääneen siitä onko kaksitoista euroa lippalakista paljon vai vähän.
Kotona olen varautunut mahdolliseen kriisiin, tai "yhteiskunnan häiriötilaan" hankkimalla neuvotulla tavalla "kotivaran". Meillä on sängyn alla viiden litran vesitonkka. Hankin vielä toisen, vaikka ei meillä ole aikomusta jäädä tänne kriisin osuessa vettä litkimään. Olen myös varannut kaappiin ruokaa. Säilykkeitä, mutta etupäässä sellaista runsasenergistä sellaisenaan syötävää muonaa, jonka voi pakata rinkkaan, kun lähtee litomaan (kohti mökkiä, jonne myös on varattu kotivara). Tähän ei kannata jäädä, jos yhteiskunta "ajautuu häiriötilaan". Olen Remekseni lukenut. Mutta en minä missään varsinaisissa katastrofifiiliksissä ole. Se oli enemmänkin sellainen leikki. Enimmän aikaa olen keskittynyt lukemaan Venetsia-aiheista kirjallisuutta. Silloin kun en katso live web-kameran kuvaa Canal Grandelta tai Pyhän Markuksen aukiolta. Kävimme Taiteiden yönä myös Kansallismuseossa kuuntelemassa Casanova-aiheisen luennon ja tutustumassa Venetsia-aiheiseen valokuvanäyttelyyn.
Viime perjantaina Kiasma järjesti "filosofian yön". Koko yön aamuseitsemään asti olisi ollut tarjolla erilaisia filosofian luentoja. Tottakai me menimme. Tottakai kaikki muutkin menivät. Tottakai me saimme ahdistuskohtauksen ja olimme jo ennen iltakymmentä Casa Largossa pyyhkimässä otsaamme ja rauhoittamassa hermojamme (tarjous)kuohuviinilasillisen ääressä. Ilkka Niiniluoto-rukka kuljeskeli siellä salista saliin. Hänen oma luentonsa oli merkitty alkavaksi vasta aamukuudelta.
Venetsiaintoiluni lisäksi olen murtautunut ulos mieleni vankilasta ja ruvennut hyödyntämään Yrjönkadun uimahallia, kun se kerran on noin lähellä. Uimahalli avattiin kesätauon jälkeen viime maanantaina. Olen käynyt siellä jo neljä kertaa! Olisin käynyt useamminkin, mutta tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin on miesten vuoro.
James Blunt: Same mistake: https://youtu.be/T13ZpTP0E5g
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti