maanantai 25. huhtikuuta 2016

Alistus!


Rouhea (ja ainoa) näkymä koti-ikkunasta. 
Kirjapiirimme kokoontui tällä kertaa Fabianinkadulla mainostoimisto Punk!:in tiloissa. Käsittelyssä oli Emma Donoghuen "Huone", johon muutama ei aiheen ahdistavuuden vuoksi ollut saanut vielä tartutuksi ollenkaan. Täytyy myöntää, että itseltäkin tuo olisi jäänyt hyllyyn jollei olisi ollut kirjapiirin listalla, mikä onkin kirjapiirin hyvä puoli: tulee edes silloin tällöin lähdetyksi omalta mukavuusalueeltaan. Hyvä kirja se oli, mutta puheenaiheena vain yksi kymmenien joukossa.
Kasarmitorin laidalla tapahtuu
- Mun täytyy kyllä sanoa, että viimeistään tuo Princen kuolema vapautti mut kaikesta kuolemanpelosta. Mä en enää pelkää mitään...Onneksi mä näin sen Suomen keikan. Vain se harmittaa, että mua pelotti että mun fillari varastetaan ja siksi mä lähdin ulos toisen encoren jälkeen. Se oli tullut lavalle vielä kolmannenkin kerran.

****
- Silloin kun me oltiin siellä Torreviejan eläkeläiskeitaassa, me lompsittiin muiden eläkeläisten tavoin sitä bulevardia edestakaisin, mutta koko ajan piti katsoa kelloa, kun telkkarista tuli semmoinen tietokilpailuohjelma kuin "BOOM!". Ne kysymykset oli niin helppoja, että mekin osattiin vastata vaikkei osattu edes kieltä. Semmoisia kuin "oliko Michelangelo a) rokkitähti b) tiedemies c) taiteilija?", mutta aina siellä oli niin tolloa sakkia vastaamassa, että väärin meni ja silloin kuului "BOOM!" ja se väärin vastannut pudotettiin isoon kuoppaan.
"Kepeää luettavaa". Ei mitään iloa...

Elias Weiss Friedmanin "The Dogist". Sain Turun ystävältä syntttärilahjaksi. Paljon iloa!

****
- Saanko mä tässä välissä esittää yhden kysymyksen? Jos olisi pakko olla jonkun poliitikon kanssa, niin...
- Ville Niinistön!!!
- Äh...mun piti sanoa se!

****
- Helsinki on kuulemma kaikkein pahin paikka tulla vanhaksi ja avuttomaksi koko Suomessa. Toiseksi pahin on Espoo.
- Mikä on paras?
- Kempele.

****
- Onko muuten kellään sattumalta mitään huonoja lakanoita tai sellaisia varastossa? Mä veisin äidille (93 vuotta) Kauhajoelle. Se on nyt innostunut leikkaamaan matonkuteita. Päivät pitkät se vain leikkaa ja leikkaa, mä pelkään että kohta siellä ei ole enää ainuttakaan pöytäliinaa jäljellä...

****
- Ootteko te kuunnelleet radiosta sitä "Anonyymejä kotikiusattuja"? Se on tosi hyvä! (Laulaa:" AKK, AKK, kovempaa ei oo....ALISTUS!") Mun mies laittaa mulle joka perjantai puoli kahdeltatoista tekstarin: "Alistus!", että mä muistan kuunnella. 

(Kuuntelin kotona yhden osan Yle Areenan radiosta. Ovat sellaisia muutaman minuutin pätkiä. "Sankareina" ovat Pauli ja Veijo, ainakin toisella on pelottava vaimo, Martta. Kuuntelemassani jaksossa he hermoilivat jäävänsä kiinni siitä etteivät ole maksaneet palautuspulloista saamistaan reilun kympin tuloista veroa, ja että nyt heidänkin nimensä luetellaan veronkiertäjien joukossa MOT:ssa. Ja siinä tosiaan oli alussa se Susannan esittämä laulu.)


Muuten elämä näyttäytyi laajalla skaalalla: yhden lapsenlapsi osallistui voimistelukilpailuihin, toisen iäkkäät vanhemmat olivat saaneet asunnon palvelutalosta, miehen siskon miehen lompakko oli varastettu Napolissa, yhden tytär oli lähdössä Afrikkaan. Oli helpottavaa kuulla, että muillakin on huhtikuu ottanut koville. Muutkin piiriläiset olivat väsyneitä ja tympääntyneitä, mikä tuntui ihanan lohdulliselta. Yksi heistä oli bongannut minut auton ikkunasta Kaisaniemssä, töötännyt ja heiluttanut, mutta en ollut huomannut.
- Taisit olla salilta tulossa? Askel oli kyllä vetävä, mutta ilme kieltämättä aika totinen...

No, eiköhän se tästä pikkuhiljaa taas iloksi muutu. Santorinin matkaan on enää parisen viikkoa!


Prince: Purple Rain: https://youtu.be/4rvUM7v1rDM

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti