A niin kuin apina



Yksityiskohta Djecon lelukatalogista

Eilen alkoi apinan vuosi. Minä olen apina, joten odotin tietysti suuria, mutta melkein kaikki kiinalaiset horoskoopit varoittivatkin apinan olevan haavoittuvainen tänä vuonna, paitsi astro.fi, jonka ylläpitäjä ja horoskooppien laatija on itsekin apina ja joka lupasi, että"Apinan bisnekset luistavat kuin rasvattu, ja kaikissa Apinoiden suunnitelmissa on tänä vuonna odotettavissa valtaisia edistysaskeleita, ja jokaiseen uuteen mahdollisuuteen kannattaa tarttua kaksin käsin ja vaikka hännällä vielä lisäksi". Mikäs siinä, ei minulla ole mitään "valtaisia edistysaskeleita" vastaan. Päätin uskoa vain tähän ennusteeseen.

Helmikuu on ollut tällaista tasaista tössyttelyä. Jellycatin uusia pehmoeläinkatalogeja olivat tällä erää innoittaneet vanhojen klassikkovinyylien kannet.

Olen lukenut, kuten aina, viimeisimpänä sen Petri Tammisen "Rikosromaanin" ja Anja Snellmanin "Ivana B.:n", tai se on vielä vähän kesken. Ja Hesareita. Jotain niistäkin aina oppii. Nytkin uuden taiteilijan, tai no "uuden ja uuden", kuollut jo ajat sitten, mutta minulle tuntematon nimi.

Gerda Wegener.

Lisäksi olen lukenut suosittua keskustelupalstaa, jossa hiljattain käytiin kiivasta keskustelua potilaiden tietojen kirjaamisesta johonkin kantarekisteriin. Joku oli kaatunut, satuttanut ranteensa, mennyt ensiapuun, saanut apua, mutta kun hän oli myöhemmin tututustunut omaan epikriisiinsä netissä, siellä oli lukenut hänen kohdallaan "obeesi keski-ikäinen nainen" ja hän oli ollut todella loukkaantunut, sillä hän ei omasta mielestään ole mitenkään huomattavan lihava ja hän epäilikin, että hänen muhkeat talvivaatteensa olivat harhauttaneet lääkärin luulemaan häntä lihavammaksi kuin hän olikaan ja nyt hän pyysi keskustelupalstalta apua, miten saisi tuon "obeesi"-sanan poistetuksi rekisteritiedoistaan. Palstalaiset ryhtyivät oitis toimeen. Joku oli sitä mieltä, että ainoa keino olisi soittaa lääkärin kotinumeroon ja vaatia oikaisua! Joku taasen vaati saada ensin "luvut tiskiin", sillä hänestä monella on niin vääristynyt kehonkuva, että nainen saattaa hyvinkin olla lääketieteellisesti tarkasteltuna obeesi. Toinen yhtyi tähän epäilyyn huomauttamalla, että yleinen faktahan on, että näin liukkailla nimenomaan "pullerot pyörivät pitkin pientareita" huomattavasti yleisemmin kuin hoikat, joilla on parempi kehonhallinta ja näin ollen lihavuuden mainitseminen hoitokertomuksessa oli täysin perusteltua. Tästä taas suivaantui joku, joka oli murtanut ranteensa, vaikka oli kuulemma "todella hoikka" mihin häntä pikaisesti näpäytettiin, että "yksi poikkeus vain vahvistaa säännön". Joku terveydenhoitoalan ammattilainen puolestaan tuli huomauttamaan, että lääkärit ovat kyllä aika ihastuneita tuohon "obeesi"-määritelmään ja hanakoita käyttämään sitä, erityisesti itse timmissä kunnossa olevat. Ja niin edelleen ja niin edelleen, sivukaupalla. Keskustelupalstat sanoittavat hienosti sitä hulluutta ja absurdiutta joille altistuu oikeassa elämässä päivittäin vaikkapa vain kävelemällä Rautatientorin poikki tai, vielä pahempaa, kulkemalla siellä aseman alla menevillä käytävillä. Voi sitä seisovien silmien, suoran huudon ja pissanhajun määrää! 

"Besame mucho" melodicalla ja saksofonilla soitettuna. Fani kannustaa..

Miestäkin tuntuu syövän tämä sateisen ankea helmikuu. Hän kiukustuu helposti ja sortuu kaikenlaisiin typeriin ylilyönteihin, kuten siihen, että yritti kieltää minulta puuron syönnin sillä verukkeella, että olin jättänyt puurokattilan "rumasti kuivumaan". Hänen kiukuttelustaan taas seuraa aivan ala-arvoisia dialogeja.

- Sä et kyllä enää tästä lähtien syö puuroa aamuisin!

- Ei ihmiseltä tuommoista asiaa voi kieltää!

- Semmoiselta voi, joka ei siivoa jälkiään! Miksi sä keität sitä enemmän kuin syöt?!

- Kyllä mun piti syödä kaikki, mutta se oli niin kuumaa  enkä mä ehtinyt odotella sen jäähtymistä, ja...

Helmikuinen ankeus. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa...

Toinen asia, joka ilahduttaa minua ja ärsyttää häntä, on se, että olen ottanut tavakseni käynnistää aamuisin livewebkameran, joka näyttää liikennettä Venetsian Canal Grandella joko laguunille tai Rialton sillalle päin. Katselen miten äärimmilleen lastatut veneet tuovat ja vievät pyykkipusseja hotelleihin, hedelmiä kauppoihin, roskapusseja ties minne ja miten vaporetot pysähtyvät ja jatkavat taas matkaansa ja miten kömpelöt turistit kapuavat kapeisiin gondoleihin joita lierihattupäiset gondolieerit sitten alkavat lykkiä eteenpäin turistien pönöttäessä kyydissä tabletti/kamera/puhelin ojossa tallentamassa tätä hienoa kokemusta, joka olisi aika paljon hienompi, jos he vain malttaisivat pistää elektroniikkansa taskuun ja antautua kerrankin kokemaan jotakin ihan livenä. Monesti tuijotan tarkkaan kanaalin varrella olevien palazzojen ikkunoita toivoen, että kerrankin joku työntäisi ikkunaluukut levälleen ja tekisi jotain näyttävää. 

Syy miksi tämä ärsyttää miestä ei suinkaan ole se, että hän joutuisi itsekin katselemaan. Tämä on aivan yksityistä huviani, ja ajoitan sen aikaan jolloin olen yksin kotona.  Joskus istun Venetsiani edessä meditoimassa, joskus juon kahvia, joskus vilkaisen sitä etäämmältä pöydän äärestä kun nostan katseeni aamusivuistani. Usein muistelen edellistä käyntiäni kaupungissa kohta kymmenen vuotta sitten. Syy mikä miestä riepoo (kaduttaa ylipäätään, että jätin piuhat ja livekameran paikoilleen töihin lähtiessäni) on se, että hän tietää jo mihin tämä johtaa. Tai on ainakin tietävinään. No, okei, tietää.

- Älä vaan mene tilailemaan mitään lentoja mihinkään Venetsiaan...

- En mä ole aikonutkaan (ha ha...Norwegianilla 65 euroa siivu..!).

- Mä en tajua, miksi sä olet koko ajan noin levoton?! Ei meillä ole koko ajan varaa lennellä sinne tänne. Sä tienaat  todella  vähän, miten sä voit kuvitella että sä voit koko ajan...

- No vaikka siksi, että mä olen elänyt näin koko aikuisikäni! Eikä ole tämän kummemmin käynyt!

No, emme me koko aikaa kinastele. Kävimme Tieteiden talolla kuuntelemassa evoluutioekologian professorin, Hanna Kokon, luennon aiheesta "Tieto ei ole koskaan varmaa - miten siis toimia?". Meillä on myös uusi, yhteinen liikuntaharrastus: kuntosali! Miehellä on ollut kortti 24/7 -kuntosalille jo syksystä asti ja hän on painostanut minuakin hankkimaan oman. En ole ollut innoissani. Näky Albertinkadun tai Piritorin reunalla olevien salien ikkunoiden takana riuhtovista hikisistä ihmisistä ei ole vakuuttanut. Mutta muutama viikko sitten, silloin kun oli niitä lumia ja pakkasia, olimme sunnuntaikävelyllä ja yhtäkkiä bongasin Säästöpankinrannassa saman firman salin ja se näytti siistiltä, valoisalta, kutsuvalta ja mikä parasta, siellä ei ollut juuri ketään! Mieskin innostui. Sali olisi puolivälissä hänen työmatkansa varrella. Minulle hankittaisiin kortti! Mutta se ei käynytkään ihan tuosta noin vain. Salin jäsenyys on hyvin edullinen. Sen kääntöpuolena on, että henkilökuntaa on paikalla vain arkisin kahdestatoista iltaseitsemään. Piti odottaa. Viikolla menimme suoraan lelukauppavuoron päättymisen jälkeen Albertinkadun salille tekemään sopimusta. Pelkkä päiväkortti olisi ollut vielä halvempi, mutta mies kannusti ottamaan aina voimassa olevan kortin.

- Jos me ei joskus vaikka saada yöllä unta, niin voidaan tulla tänne treenaamaan!

Vedin lomakkeeseen vaadittavat tusinan verran allekirjoituksia "En halua salin tapaturmavakuutusta", "Olen ymmärtänyt etten nyt ottanut salin tapaturmavakuutusta, vaikka tarjottiin", "Minulla ei nyt sitten ole salin tapaturmavakuutusta"- tyyppisiin kohtiin ja lopulta tiskin takana palveleva ystävällinen nuori nainen otti minulta sormenjäljet, kuvasi naamani sentin päästä ja  ojensi minulle muovisen kortin jossa on kuva iloisista liikunnallisista ihmisistä ja takana paksulla tussilla kirjoitettuna nimeni. Hän opetti miten kortin ja sormenjäljen kanssa operoidaan, vilkaisi sitten selässä roikkuvaa Kånken-reppuani ja sanoi epäröiden:

- Nyt mua ihan pelottaa kysyä, mutta ethän sä aikonut heti jäädä treenaamaan...?

- En...miten niin?

- No HYVÄ...kun tuon kortin aktivoituminen kestää 24 tuntia.

Ilmeisesti hän näki ensivilkaisulla, että tuossa on taas tyyppi, joka lyö hanskat tiskiin heti ensimmäisestä vastoinkäymisestä ja pelkäsi että revin sopimukseni välittömästi. Mutta hän oli väärässä! Salilla on käyty jo neljästi! 

Eros Ramazzotti: Parla con me: https://www.youtube.com/watch?v=bThSI666jJY