torstai 18. helmikuuta 2016

Pinkki taivas, who cares!


Isosisko soittaa. Hän kehuu viimeisintä blogipäivitystäni, mutta ihmettelee miksen ole vieläkään maininnut sitä, että jos hän joskus harvoin herääkin tavanomaisesta poiketen kello neljän jälkeen, hän pyrkii kompensoimaan sen nousemalla heti seuraavana aamuna jo puoli neljältä ja toisekseen hän haluaa saattaa julkisuuteen, että on ollut täysraitis jo vuodesta 1989, vaikka sitä ennen saattoi käydä "diskoravintolassa" kaksikin kertaa viikossa.
- Ei mulla ole mitään aasinsiltaa eikä halua tuommoisista kertoa. Perusta oma blogi, jos palstatilaa haluat!
- Mä en pysty kirjoittamaan tietokoneella, kuten hyvin tiedät!
- No pyydät jotakuta muuta...sitä Joppea, joka aina roudaa sulle kokista.
- Jampea? Hmmmm.... mä en ole varma pystyykö sekään...Voithan sä nuo jotenkin ohimennen mainita...ja on mulla muitakin ideoita...
- Katotaan. Mun pitää mennä nyt, moi!
Putiikinpitäjä avaa liikettään Gamla Stanissa



Mies vilkaisee nojatuolista. 
-Mitäs tuo nyt oli olevinaan?
- Sisko haluaa palstatilaa. Käskin perustaa oman blogin.
- Sä et ole sitä munkaan jumala-aforismia vielä laittanut.
- Ei se ole aforismi, aforismissa pitäisi olla jokin viisas ajatus.
- No jumalavitsiä sitten!
- Ei se ole vitsikään, vitsin pitäisi olla hauska.
- Laittaisit  silti...
- EN! 

On se nyt kumma! Enkö muka saa enää päättää edes oman blogini sisällöstä?! En minä muutenkaan tänne kaikkea laita. En edes sitä, kun mies tiivisti minulle Educassa puhuneiden Olli Luukkaisen ja Kari Mäkisen luennot samalla kun odotti, että saan lelukaupan siivotuksi (Luukkainen imuroinnin aikana, Mäkinen luuttuamisen, oikeasti hauska ja informatiivinen yhteenveto molemmista, mutta nyt siitäkin on jo niin kauan aikaa, että jääköön).

Muitakin tuntuu ottavan pattiin. Taivas oli eilen auringonlaskun aikaan aivan satumaisen kaunis. Värit vaihtelivat vaaleanpunaisesta liekehtivään oranssiin ja keltaiseen. Sitä ei voinut olla huomaamatta. Minäkin jätin työpisteeni lelukaupassa ja menin kamerani kanssa kadulle kuvaamaan vaaleanpunaista valoa, joka teki kaiken niin kauniiksi. Varsinaista auringonlaskua en nähnyt paitsi myöhemmin iltapäivälehtien nettisivujen kuvista. Moni oli näköjään yrittänyt ikuistaa hetken. Eräältä keskustelupalstalaiselta oli palanut tästä johtuen käämi ja hän oli aloittanut närkästyneenä keskustelun otsikolla: "V**tu joo, taivas oli tänään vaaleanpunainen mutta pitääkö JOKAISEN siitä v**tu laittaa kuva faceen???"  Varsinaisessa viestikentässä hän pahoitteli, että kaiken lisäksi häneltä tuntuu olevan lähtemässä järkikin. Joku oikaisi, ettei taivas itse asiassa ollut vaaleanpunainen, vaan oranssin liekehtivä. Joku toinen (nimimerkki "viiltelin tänään itseäni N37") tuli lohduttamaan, että kyllä me ymmärretään ja joku taas tiedusteli varovasti, että kuka sitten saisi sen kuvan laittaa, johon aloittaja vastasi napakasti: "No jos näkee että koko perkeleen seinä on jo vaaleanpunainen niin vieläkö niitä kuvia pitää sinne tunkea. Eli siis muutama ensimmäinen saa laittaa. Auringolaskun jälkeen ei enää saa laittaa ollenkaan, koska tilanne on jo ohi." Hihihihi...rakastan keskustelupalstoja. Edelleenkään en ole kertaakaan osallistunut yhteenkään debattiin itse, kunhan kähvellän jutun juurta illanistujaisiin ja tänne blogiini.


Kävimme Tukholmassa ystäväpariskunnan kanssa ystävänpäivän kunniaksi. Fotografiskassa ja kävelyllä kaupungilla ja pubissa Södermalmilla. Voi noita ruotsalaisia! Nytkin olivat laittaneet kuninkaanlinnaa vierustavat portaat hiihtoladuksi!



Eikä missään ole niin hienoja vessoja kuin Fotografiskassa. Jokaiselle oma valkoinen froteepyyhekin käsien kuivaukseen.
Reissun tuloksena myös ystäväpariskunta aikoo hankkia kuntosalikortin 24/7-salille. Me tietysti painostimme raivokkaasti, mutta silti jaksaa hämmästyttää tuo ihmisten tottelevaisuus. Mietin edelleen, josko pitäisi perustaa joku lahko?



The Trammps: Disco Inferno: https://www.youtube.com/watch?v=IQbZ9gjRCTw

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti