Vuoden viimeiset

Warm apple punch Tallinnan joulutorilla

Viime aikoina on ollut kaikenlaista: ensin lelukaupan joulunalushässäkkä, sitten suurieleinen joulukuusenhakumatka (Vantaan Bauhausista, miehen pakettiautoileva ystävä oli ruinattu/painostettu/ mielistelty apuun) sitten itse joulu, aatonaattona Tampereelle omaisten iloksi, aattoiltana bussilla takaisin oman joulun viettoon, joulupäivänä paniikkiryntäys taksilla kaatosateessa Valhallankadulle viemään avainta kanadalaisille vuokralaisille, joiden oli meille kerrottu saapuvan vasta Tapaninpäivänä (sähisimme taksissa hermostuksissamme toisillemme niin että kriisin ratkettua ja kotiin päin ajeltaessa pyysin kuskilta anteeksi, että rähisimme hänen hienossa autossaan ja vielä jouluna. "Eipä mitään, kyllä muakin olisi ottanut päähän..." hän lohdutti. Olin tosiaan niin kiukkuinen, että oikein itkin.  Miehen sisko ja miehensä saivat anteeksi vasta myöhään iltapäivällä...) Sekasortoista aamua seurasi seremoniallinen kalkkunan täyttö ja paisto. Jossain välissä tuli itkeskeltyä Titanicin äärellä ja naureskeltua Batman-leffan parissa. Sitten oli vielä perinteiset munatotijuhlat, tällä kertaa Tapaninpäivänä, jonka aamuna saimme viimein aikaiseksi viedä miehen vanhempien ja veljen haudalle kynttilät (ruusu kukki!). 

Sillä välin kun kauhoimme isosta maljasta vaahtoavaa munatotia mukeihin, Helsinki peittyi lumeen. Kaavin sitä innoissani kouraani ikkunalaudalta ja esittelin vieraille tohkeissani kuin se olisi jotenkin omaa aikaansaannostani. Isä täytti 80 vuotta. Hän saa meiltä lahjaksi uuden television vanhan möhkäleen tilalle. Tuntuu, että olen viime aikoina viettänyt aika lailla aikaa bussissa töllistellen suu auki mahtavaa kuuta ja yrittämällä saada siitä kuva ja epäonnistumalla kerta toisensa perään.

Välissä oli yksi työpäivä, jota seurasivat onnistunut retki Korkeasaareen ja toinen Tallinnan joulumarkkinoille. Olin luvannut itselleni tumput käsityökojusta ja lämmintä glögiä glögikojusta, jonka tosin vaihdoin "hot apple punchiin", kun kerran tilaisuus oli. Lisäksi ostin korean kakun viemisiksi tämän illan uudenvuoden juhliin. Risteily tuli miehen siskonpojan joululahjan kylkiäisenä. Ja nyt meillä on toinen risteily odottamassa, sillä voitin laivalla pubin tietokilpailun ja sain palkinnoksi Tukholmanristeilyn A-luokan hytissä! "Nyt, kuulkaas, kävi niin, että nainen tuli ja pesi teidät kaikki!", juontaja kuulutti vastauslaput tarkastettuaan röyhkeitä kommentteja heittäneiden  miesten närkästykseksi, ja minä marssin maireana noutamaan palkintoani. Onneksi olin laittanut lappuun oikean nimeni, enkä aikomaani Korkeasaaren innoittamaa "Aksolotlia". Miehen ystävä vaati myös saada kehuja ja kunniaa sillä perusteella, että oli pakottanut minutkin osallistumaan, vaikka yritin panna hanttiin, sillä minulla oli Outi Pakkasen "Marius" kesken. Intouduimme paluumatkalla tanssimaan ja iloinen vanhempi rouva tanssi siinä myös siskonsa kanssa ja tanssinsa lomassa hän kertoi minulle, että aikoo nyt keskittyä nauttimaan elämästä, sillä hän oli ollut kuolla äkilliseen aivoverenvuotoon, mutta HUS:issa hänet oli saatu pelastettua.

Apina tuli ihmettelemään meitä, jotka ihmettelimme sitä. Näytin sille kamerasta kuvan, jonka olin siitä ottanut. Se tutki sitä tarkasti ja sanoi sitten "Oooooooooo...!!!"

Isosisko sanoi jouluna, ettei muista viime uudesta vuodesta muuta kuin että istuin hänen vieressään, heiluttelin jalkojani ja että minulla oli samat housut kuin nyt. Mutta eivät ne olleet samat housut, ainoastaan saman väriset. Nämä ovat vielä rakkaammat kuin viininpunaiset nahkahousuni, vaikka ovatkin tekonahkaa. Vuoden paras ostos! Lidlistä, tietysti. Nyt, kaiken hässäkän jälkeen tuntuu etten itse muista koko vuodesta paljon enempää kuin isosisko vuodenvaihteesta. Piti laatia joku hienokin rankinglista päättyvän vuoden huipuista ja alhoista, mutta ei nyt kerta kaikkiaan irtoa. Kiusallisen hyvin muistan kyllä, miten viime uuden vuoden juhlissa menin julistamaan, että tulevan vuoden lopussa aion olla huomattavasti notkeampi! Ha ha, samanlainen köntys olen edelleen. Ehkäpä ensi vuonna sitten? Onnellista uutta vuotta kaikille!

Chris Rea: I can hear your heartbeat:https://www.youtube.com/watch?v=yhCUCxet2a4