Palasimme pikku Roomanlomaltamme jo maanantaina, mutta hyrisen edelleen tyytyväisyydestä, niin onnistunut reissu oli! Hukutan teidät lomakuviin! Koneen laskeutuessa nätisti kiitoradalle, mies puuskahti jälleen yllättyneenä "Käsittämätöntä!". Hänestä jokainen, joka ei ymmärrä pelätä lentämistä, on yksinkertaisesti hullu. Ikävä kyllä hänellä oli suora näköyhteys siipeen, jonka laskeutuessa avatuista "luukuista" näkyi johtoja ja muuta ikävää. "Nuin huonosti laitettu, kaikki levällään! Mitä jos tuonne sataa?! Pitäiskö mennä fiksaamaan...".
Minähän en lentokoneita pelkää tippaakaan, mutta pienemmät apparaatit saavat minut aivan tolaltani. Kun pomo lähdön aattona tiedusteli jännittääkö, oli pakko myöntää että vähän. Hieno Lumi-käsilaukkuni, joka pääsi taas pitkästä aikaa reissuun, oli täynnä papereita, joissa oli numerosarjoja ja viivakoodeja joiden oli määrä jollain ihmeellisellä vippaskonstilla muuntua istumapaikoiksi oikeassa koneessa oikeilla penkeillä, oikeaksi hotellihuoneeksi tietyllä kadulla sijaitsevassa tietyn nimisessä hotellissa (Hotel Piram, muuten, ihana) ynnä muuksi konkreettiseksi. Miten sellaisen toteutumiseen voi kukaan luottaa?! Tai siihen että osaa ostaa oikeanlaisen junalipun koneelta ja vielä älytä a) että se pitää leimata ja b) miten se tehdään. Painajaismaista! Mutta niin vain kävi, että kaikki onnistui kommelluksitta. Käsittämätöntä!
 |
Hotel Piram
 |
 |
| Joulu-Fiat |
Miehellä oli vain yksi reissua koskeva toivomus; että jättäisimme Vatikaanin väliin. Emme pelotelleet itseämme sen enempää mahdollisilla terrori-iskuilla, mutta ajatus, että hänen kaltaisensa vannoutunut ateisti kuolisi katolisen kirkon ytimessä, oli miehelle liikaa.
 |
| Rautatieasema |
Suostuin jättämään Paavin tervehtimisen väliin, mutta Paavipa tuli meidän tykömme! Kun heräsin sunnuntaiaamuun, räpsäisin Rai Unon päälle ja sieltä tuli suoraa lähetystä, jossa näytettiin miten Paavi hankkiutui San Giovanni in Lateranoon pitämään messua ja kun lähdimme mahtiaamiaisemme jälkeen (kahvia ja mehua kauniissa pikku kannuissa ja 26 metriä pitkä noutopöytä!) ulos nauttimaan kaupungista, yllämme pörräsi jatkuvasti Paavin suojelushelikopteri. "Jaaha, kaapuäijä yhä liikenteessä...", mies jupisi.
 |
| Vanha setä sulkee tupakkakauppaansa |
 |
| Buongiorno! Pääseekö kylään? |
 |
| Trattoria Elettra |
Olimme reissussa rakkaiden ystäviemme kanssa ja se toi matkaan vielä ylimääräistä hauskuutta. Ynnä tietysti se, että kaupunki oli valaistu jouluvaloin.
Syötiin trattorioissa ja Est est est- nimisessä perinteikkäässä pizzeriassa, joka mainittiin ystäväpariskunnan miehen kaupunkioppaassa ja joka on nykyään neljännen sukupolven käsissä. Sisustus on kuulemma 1920-luvulta asti pysynyt samana. Söimme Est est est-pizzat ja joimme Est est est-viiniä. Ajelimme Hop on- hop off-bussilla, kävimme supermarketissa, joimme pitkän päivän päätteeksi viiniä meidän hotellihuoneessamme ja luimme huonoja vitsejä padilta (ystäväpariskunnalla oli vempaimet mukanaan, meidän koko matka-arsenaalimme mahtui yhteen reppuun per matkalainen, saavutus, josta olen erityisen ylpeä, mitään ei puuttunut!) joille nauroimme niin että vesi valui silmistä ja viini läikkyi ympäriinsä.
 |
| Marketissa |
 |
| Kiertoajelulla. Riku ja kartta. Come sempre... |
 |
| Mieskin saatiin kirkkoon. Sytytti jopa kynttilän edesmenneille perheenjäsenilleen. "Hei hei isä,äiti ja Matti!" |
 |
| Maistoin ensimmäistä kertaa paahdettuja kastanjoita. Voin elää jatkossa ilmankin. |
Meidän on helppo matkustaa yhdessä. Minne tahansa menemmekin, kaava on aina sama: Riku tutkii karttaa, Tuula ottaa valokuvia, mies kulkee huolettomana lörpötellen vailla aavistustakaan siitä missä ollaan ja ehdottelee poikkeamista pubiin ja minä tähyilen minne pääsisin pissalle.
Toistoksi menee, mutta sanonpa vielä, että oli todella ihana loma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti