Olen viikon pituisen jatkokesälomani puolivälissä ja iloinen kuin Mikki Hiiri! Kaikki on ollut niin ihanaa kelejä myöten. Teimme jokakesäisen yhteisen pyöräretkemme, tällä kertaa Porvooseen jossa yövyimme suloisessa bed&breakfast Ida-Mariassa.
Oli mahtavaa kun "turistit" kaikkosivat ja sain koko Porvoon vanhan kaupungin itselleni. Kuljeskelin pitkin kujia sillä välin kun mies katsoi televisiosta Columboa.
Otin kuvia ja kuvittelin itseni asumaan milloin mihinkin taloon (ei ollut ollenkaan vaikeaa!) ja kuuntelin ravintoloiden terasseilta kuuluvaa puheensorinaa ja kävin ostamassa meille vähän iltapalaa Citymarketista ja kun tulin takaisin miehen siskolta tuli viesti että meidän pitäisi katsoa Teemaa, koska sieltä tulee juttua pyhiinvaelluksesta ja minä kiitin vinkistä ja kerroin että me ollaan täällä Porvoossa ja että huomenna tullaan takaisin laivalla pyörinemme päivinemme ja miehen sisko kysyi että onko laiva Runeberg ja kertoi Senob-vaarin kustantaneen koko perheen sillä Porvooseen, mutta mies ei ollut päässyt, sillä hän ei ollut silloin vielä syntynyt. Kun hän syntyi, Senob-vaari oli jo Laakson sairaalassa ja teki kuolemaa, mutta pojan syntymästä kuultuaan nousi viimeisillä voimillaan sängystä, polvistui sen ääreen, kiitti jumalaa ja rukoili lapselle siunausta. Mies täytti juuri 55 vuotta ja Runeberg senkun puksuttaa!
Laiva lähti vasta neljältä, joten meillä oli runsaasti aikaa maleksia kiireettä ympäriinsä, istuskella kahviloissa ja terasseilla ja pikku puistojen (joita riitti!) penkeillä ja ihmetellä kaupungin valtavaa naakkapopulaatiota. Päätin että teen päiväretken Porvooseen jokaisena eri vuodenaikana, se on niin kuvauksellinen ja tunnelmallinen ja noin käsinkosketeltavan historiallisilla miljöillä on minuun ilmeisen positiivinen vaikutus.
Eilen kävin katsomassa kumpaakin siskoa Tampereella. Isollesiskolle vein hänen toivomansa viivoittimen (alleviivauksia varten), mittanauhan (laihdutusprojetin etenemisen tilastointia varten, hän harmitteli ettei ollut laihtunut kuin kolmisen kiloa sitten viime näkemän, mutta sehän on loistava suoritus, itse olen lihonut vähintään saman verran samassa ajassa), Liptonin teetä, muovimukeja (jotta hän voi tarjota vierailleen limonadia), sakset sekä seitsemän pussia sinistä Pall Mallia. Vein hänelle lisäksi kaksi uutta paitaa, toinen kokoa M ja toinen S ja annoin Porvoosta ostamani kissankellon värisen trikoopaidan, johon hän tykästyi. Hän tiedusteli joko olin kuullut uuden voimahokeman "Voi Jeesuksen jenkkakahvat!" (en ollut)ja muisteli että sinä se olit niin herkkä lapsi että oksensit kolmen vanhana suoraan olohuoneen lattialle kun televisiossa kerrottiin Pinochetin julmuuksista. "Ehkä mulla oli vatsatauti...", yritin, mutta hän sanoi että e-hei, olit terve kuin pukki, mutta sinä olet aina inhonnut kaikkia vääryyksiä.
Pikkusiskon kanssa kävimme lounaalla Hämeenkadun Pancho Villassa ja Radiokirppiksellä, josta löysin miehelle vihreän Gantin neuleen sen muutossa kaatopaikalle joutuneen sinisen tilalle ja itselleni mansikkajäätelön värisen gore-tex-takin jolla kelpaa vaeltaa kelissä kuin kelissä. Kävimme vielä juomassa vaaleanpunaista verigreippilimua kirpputorin viereisessä kahvilassa ja juttelimme televisiosarja "Kardashianeista", johon kumpikin on jäänyt koukkuun. Bruce on tietysti kaikkein ihanin, vaikka nykyäänhän hän on sukupuolenvaihdoksensa jäljiltä "Caitlyn". Myös sisarukset ovat ihania, olemme molemmat hämmästykseksemme joutuneet täysin kääntämään kelkkamme heidän suhteensa. Pikkusisko kertoi miten hänen miehensä oli osunut paikalle kun muu perhe oli töllöttänyt Kardashianeja, tuhahtanut että miten te viitsitte katsoa tuommoista roskaa, istunut nojatuoliin ja jäänyt niille sijoilleen lopputeksteihin saakka. Kun isosisko äsken soitti (kesken aamupäivän kolmannen Kardashianjaksoni, oli jäänyt niin monta osaa rästiin), painostin hänet hakemaan kynän ja paperia ja sanelin: "Mtv3Katsomo, Kardashianit" skrollaat alas ja aloitat jaksosta "Peppuröntgen". Takaan että tykkäät! Voidaan sitten jutella hahmoista, mooooi!" Pikkusisko seuraa lisäksi Ruotsin Miljonääriäitejä kertoi hauskan anekdootin Maria Montazamista, joka oli tuonut perheensä lomalle Ruotsiin ja ostanut heti alkajaisiksi kaikille puukengät ja hänen miehensä, Kamran, oli marissut että joutuuko hän oikeasti käyttämään noita ja sitten Marian oli alkanut kovasti tehdä mieli antiikkiastiastoa, jonka hankkimiseen Kamran oli suhtautunut nihkeän puoleisesti sillä perusteella että se särkyisi taatusti kuljetuksen aikana, mutta Maria oli ollut päättäväinen ja jupissut haluavansa astiaston ja että "miehen kukkaronnyörit on saatava aukeamaan". Myöhemmin tietysti näytettiin miten hän iloitsi antiikkiastiastostaan.
Palasin seitsemän korvilla Helsinkiin ja lähdin heti Linnanmäelle, jossa mies ja ystäväpariskunta jo odottivat vuotuisen "Tähtipallot"-kisan merkeissä. Olin jo aivan lähellä voittaa räikeän pehmoeläimen, mutta hätäännyin paineen alla ja epäonnistuin niin tyystin viimeisten pallojen kanssa, että hyvä kun pysyivät radalla. Ystäväpariskunnan mies venyi viimeisellä pallollaan 50 pisteeseen jonka ansiosta saavutti pehmoeläimeen oikeuttavan pistemäärän. Joka kesä joku meistä on saanut sieltä jonkun otuksen matkaansa. Palkintolelut rumenevat vuosi vuodelta, saa nähdä mitä siellä ensi kesänä on jaossa. Jatkoimme Alppiharjun kautta ratikalla keskustaan ja istuimme Tornin tunnelmallisella sisäpihalla niin kauan että se pantiin kiinni. Siitä vielä yöpalalle. Hieno, musta elokuinen yö. Ja lomaa jäljellä vielä monta päivää!
Home Free: All about that bass: https://www.youtube.com/watch?v=BuyGVhQFLbs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti