Narppimista

Ohoo, onpas ollut sosiaalista! Ensin oli kirjapiirin tapaaminen Jollaksessa. Tutut kuviot: aluksi juttelua ja saunomista meren PÄÄLLÄ ja kastautuminen mereen. Kahdesti! Vesi oli kuulemma jotain 14 asteista, mutta se oli oikeastaan vain hyvä, sillä saunassa oli noin 400 astetta. Todella kipakat löylyt! 

Onneksi tuli aivan ihana kesäilta, yllätyslahjana, sillä päivä oli ollut epävakainen. Saunalta siirryimme taloon jossa selailin uusinta Feminaa ja rapsuttelin koiraa ja sitten syötiin uusia perunoita ja silliä ja paistia ja piirakkaa ja ruodittiin kirjaa, jossa keskeinen teema oli sama kuin Linda Olssonin kirjoissa yleensäkin, eli on joku siipeensä saanut, yhteiskunnan marginaaliin ajautunut tyyppi,   tai useampikin kuten tässä viimeisimmässä, ja sitten joku alkaa kesyttää sitä ihmistä ja syntyy ystävyys.Vaadin taas saada istua pöydässä kasvot merelle päin, koska se on ihanaa ja harvinaista. Sitten puhuimme pakolaispolitiikasta enkä nyt ihan tarkalleen muista miten se meni, mutta lopputulema oli joka tapauksessa, että minun tulisi pyrkiä mukaan politiikkaan! Kirjapiiriläiset lupasivat antaa äänensä, ja jos piirin uusin jäsenkin joka värvättiin seuraavana päivänä miehen siskonpojan 40-vuotissyntymäpäiviltä lupaa, saan ainakin kuusi ääntä!

Mikael mainostaa....öh, jotakin.

Jollakseen mennessä ohitetaan sellainen monacomainen alue jossa keinuu toinen toistaan upeampaa venettä vieri vieressä. Ihmeen monella on vene! Ja valtavat lukaalit! Tätä ollaan miehen kanssa ihmetelty useaan otteeseen. Autossa pohdin ääneen, että pakkohan tuolla kiiltävien puitteiden takana on jotain kuohuntaa olla ja että jos kirjoittaisin dekkarin, tämä voisi olla hedelmällinen miljöö ja ratin takana istuva piiriläinen, jolla on aina  tarvittavaa tietoa käytössään, kertoi että hänen tuttavansa on opettajana läheisessä, varsin hyvämaineisessa koulussa ja oli kertonut että avioerot ovat raadollisuudessaan aivan omaa luokkaansa, kun saavutetusta elintasosta halutaan pitää kynsin hampain kiinni. Tiedä häntä. Tuli mieleen kun kerran selailin jotain parisuhdehoroskooppikirjaa Kanuunassa ja jousimiesnaista kehuttiin, että hän on oivallinen ex-puoliso, sillä hän ei  yleensä vaivaudu riitelemään omaisuudesta. Lähtee vain litomaan.

Kesäistä vehreyttä Kampissa

Hetkeä aiemmin olimme koukanneet Herttoniemessä talon ohi, jossa mainitsemani piiriläinen oli eronsa jälkeen asunut pari vuotta pienen poikansa kanssa. "Tuossa oli päiväkoti", hän viittoili, "ja tuossa sain turpaani" hän osoitti R-kioskin kulmaa. Olen päivä päivältä kiitollisempi tästä hissukkamaisesta Töölöympäristöstä.

Jollaksen piiriläisen etupiha...

Seuraavana päivänä ajoimme lähijunalla Espoon keskukseen, josta miehen siskonpojan vaimo tuli hakemaan meidät autolla juhlapaikalle, mikä olikin hyvä, sillä omin voimin emme olisi ikinä löytäneet perille. Juhlat pidettiin hänen isänsä perheen virkistyskäyttöön hankkimassa jättimäisessä talossa, jonka sanotaan sijaitsevan Nupurissa (me mennään Nupuriin!, tulkaa tekin Nupuriin!, oltiin Nupurissa!) vaikka se todellisuudessa sijaitsee jossain Kolmperässä(?!). Järven rannalla! Aivan mahtava paikka järjestää juhlia. Alakertaan oli järjestetty disco ja karaoke, mutta juuri ketään ei huvittanut vetää mitään sen jälkeen kun yksi Hannu oli vetänyt muutaman serenadin yläkerrassa. Aivan älyttömän hyvä laulaja! Päivänsankari soitti Alphavillen "Forever youngin" illan mittaan aika monta kertaa ja vielä seuraavana päivänäkin halusi panna sen surkean jollotuksen tulemaan meiltä YouTubesta.

Seiniltä löytyi puhuttelevaa taidetta

Miehen taitelema syntymäpäiväkortti

Yläkerrassa pidettiin puheita päivänsankarille ja skoolailtiin milloin milläkin.  Mies puhui, vaimo puhui,  veli puhui, sisko puhui, kahdeksanvuotias tytär puhui. Taputettiin ja huudettiin hurraata. Kerrottiin vitsejä.

 Sibelius oli istuskellut Kämpissä Gallen-Kallelan kanssa piiiiitkään. Aino oli lähettänyt jonkun tiedustelemaan koska Janne suvaitsisi tulla kotiin. "Minä olen säveltäjä, en ennustaja", tämä oli vastannut.

Jaettiin lahjoja. Sodastreamereitä ja pikkutakkeja ja viskipulloja. Nähtiin ja kuultiin esityksiä. Suvun juhlissa tarjotaan aina Julia Childin reseptillä tehtyä sipulikeittoa, eivätkä nämä juhlat olleet poikkeus. Joku kysyi minulta haluanko "Kontulan mojiton". "Mikä se on?", kysyin. "Kossuvissy!". Kieltäydyin. Syntymäpäiväsankari puhalsi kaikki neljäkymmentä kynttilää kerralla sammuksiin. Pikku Nuutti esitti break dancea. Veera sai laiturista jalkaansa tikun. Maija yritti ronkkia sitä pois neulalla, mutta laho tikku katkesi aina kun hän oli saamaisillaan siitä otteen. Pihalla grillattiin makkaraa. Miehen siskon tyttären koira, musta pinkkipantainen Lila,  yritti sinnikkäästi astua Koskisen sisaruksia Liinan yrittäessä komentaa koiraa vaikeroiden sen häpäisevän hänet. Koira pantiin toistuvasti oven taakse arestiin mutta sieltä se aina könysi esiin ja aloitti sisarusten liehittelyn ja ahdistelun. Opin uuden sanan kun miehen siskon poika huusi miehelle, joka oli juuri kielimässä jotain mehukasta juttua siskolleen, että "ÄLÄ NARPI!!!". Narppiminen tarkoittaa kuulemma samaa kuin kantelu. 

Hesperianpuistossa kukkivat nyt tämmöiset!

Pauli Hanhiniemi: Siideripissis: https://www.youtube.com/watch?v=Ws6SW2215sI