Kuutti

Todetaan tämä nyt tähän kärkeen, että saadaan alta pois ja voidaan keskittyä muihin asioihin: Voi jumaliste näitä kelejä! No niin, nyt se on sanottu. Lauantaina oli ainoa kunnollinen kesäpäivä ja oli ihanaa kävellä aamulla töihin leppoisana ja tyytyväisenä tuoksuista ja näkemästään nautiskellen. Tein hienoja kuvallisia huomioita, jotka haluan säilyttää muistona tuosta aamusta, joten kirjaan ne tähän, koska mitään oikeita valokuvia niistä ei ole.

Näin hautajaisseppeleitä, yhtä kokovalkoista kantoi mustapukuinen mies Runeberginkadulla, toista, kokokeltaista, pakkasi kukkakauppias kuriirin autoon ja kolmas, sekin oli kokovalkoinen, tuli vastaan Fredalla. Oksasenkadulla näin miten kaksi marsun kokoista chihuahuaa hypähti reippaasti ulko-ovesta jalkakäytävälle, mutta pienin, ei juuri oravaa suurempi pentu, ei uskaltanut hypätä kymmenen sentin korkeudelta, vaikka emäntä maanitteli ja koitti rohkaista sitä. Näin ison, paksun miehen ahtautuneena pikkiriikkisen urheiluauton rattiin ja viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä, miten arvokkaan ja jyhkeän jugendtalon toisen kerroksen ikkuna avautui narahtaen ja esiin työntyi pörröinen ja takkuinen Rokkarin pää!

Lauantain pääasia oli tietysti Carl-Philipin ja Sofian häät, joten tulin töistä suoraa päätä kotiin ehtiäkseni valmistautua. Miehen sisko oli jo laittanut pitkin viikkoa tekstareita aiheeseen liittyen, muun muassa kuvan hienosta hiuskoristeesta, johon aikoi häiden kunniaksi sonnustautua, sekä alustavan suunnitelman, jonka mukaisesti siinä vaiheessa kun lähetys siirtyisi televisiosta nettiin, nautittaisiin gubbröraa, jonka reseptin hän oli löytänyt jostain lehdestä, ynnä häitä ja morsiusparia koskevan tietokilpailun arvatenkin Kalevasta (sain shokikseni vain kahvipöytätasoiseen keskusteluun oikeuttavat pisteet!), sekä vielä häiden jälkeen kyselyn että kuka kuninkaallinen olisin, jos saisin valita (se kuninkaan ikiruskea sisko, joka asuu Mallorcalla). Miehen sisko olisi Tanskan kuningatar Margareta.

Mies oli kesäretkellä Tallinnassa, joten rauha oli taattu, mutta vielä piti saada puitteet sopiviksi. Se tarkoitti sitä, että oli aika purkaa teltta, jonka olin pystyttänyt olohuoneen lattialle. Kuten ehkä muistatte, olen haaveillut teltasta jo jonkin aikaa ja nyt menin ja ostin! Heleänvihreän kahden hengen kupoliteltan, paino reilut puolitoista kiloa, vain! Tokihan se piti tarkistaa, joten pystytin sen sillä välin kun mies oli poissa, vein sinne pehmusteiksi pari lampaantaljaa ja täkin, levitin viimekesäiset makuupussimme ja koin nostalgiahumahduksen. Otin kursailemattoman kasan tyynyjä, otsalampun (varalta) ja Outi Pakkasen dekkarin "Toinen kerros" ja piilouduin telttaan lukemaan niin että kun mies tulisi kotiin, hän ihmettelisi missä olen, löytäisi minut sitten teltasta ja yllättyisi kertakaikkiaan! Kyllä hän yllättyikin. Ja kehui telttaa tosi hienoksi ja minä sanoin, että ensi yö nukutaan täällä ja niin nukuttiinkin, paitsi että mies oli mönkinyt jossain välissä sänkyyn. Kyllä se niin on, että maailmassa ei ole montaakaan ihanampaa ääntä kuin teltan vetoketjun avaamisen tai sulkemisen ääni. Vielä kun pääsisi luontoon kokeilemaan.

Purin siis leirin, imuroin ja järjestelin ja kun miehen yleensä levällään olevat tavarat, hupparit, sukat ja sellaiset olivat poissa, panin taas merkille miten kliininen tämä kotimme edelleen on. En ole yhtään jaksanut innostua sisustamisesta, mutta sitten miehen siskonpoika tuli vahingossa vähän tuupanneeksi sitä puolta eteenpäin. Hän nimittäin onnistui läikyttämään valkoisille verhoillemme punaviiniä. Menevät vaihtoon. Eilen kun kerran satoi aamusta iltaan oli mitä otollisin päivä tehdä nettiostoksia. Tilasin uudet verhot, mutta tällä kertaa vaaleansiniset. Tai "utusiniset", kuten niitä katalogissa kutsuttiin. Siinä ei kauaa nokka tuhissut, ne verhot jotenkin vain sanoivat, että me tullaan nyt teille. Klik! Ei muuta kuin ostoskoriin. Sitten aloin katsella noita valkoisia tyhjiä seiniä vähän sillä silmällä, että nu är det dags! Menin Allpostersin sivuille ja kävin läpi tuhansia kuvia. Siis useita tuhansia . Maailmantaidetta, valokuvia, vedoksia, ihan kaikkea ja avoimin mielin tavoitteenani paitsi löytää jotain kivaa seinälle, myös selvittää mikä minua tällä hetkellä kiehtoo ja vetää puoleensa.Kyllä se siinä tuntien mittaan alkoi selvitä. Yleensä ne olivat melko vahvavärisiä, mutta kuitenkin pehmeitä kuvia. Maisemia, enimmäkseen. Ei mitään hentoa viivaa eikä pientä piperrystä. Sitten löysin isot seinäkuvat. Valtavia kuvia vaikkapa Roomasta tai vesiputouksista tai metsistä tai vuorista ja avaruudesta.. Harkitsin aika pitkään isoa lehtimetsämaisemaa. Seinäähän täällä riittää, joten voisin sen puolesta ottaa vaikka kolme metriä leveän ja kaksi ja puoli metriä korkean kuvan. Annoin itselleni luvan vaikka mihin mauttomuuteen tai hulluuteen, jos kuva vain puhuttelisi kunnolla ja toisi vähän sielukkuutta tähän kotiin.. Välillä eksyin pahvikuvaosastolle, ja huomasin ilokseni, että olisin voinut tilata vaikka oikean kokoisen Angela Merkelin (164cm),

Michelle Obaman (183cm!) tai vaikka Paavin (180cm). nurkkaan jököttämään. Toisaalta Miss Piggy olisi ollut tarjouksessa. Ja ehkä nuo pituudet eivät ole ihan oikein, sillä tosielämässä miniatyyrikokoista Kylie Minogueta sai ostaa harhaanjohtavassa 174 cm:n koossa.

Jossain vaiheessa olin aivan varma, että saan jännetuppitulehduksen tuntikausien klikkailusta. Pahimmillaan /parhaimmillaan ostoskorissani oli 11 tuotetta. Siitä ne sitten yksi kerrallaan rapisivat ja olin kyllä aika yllättynyt itsekin siitä mikä kuva tuohon nyt sitten tuli lopulta valituksi. Se on valtava kuva kaksi päivää vanhasta kuutista. Se oli aivan eri linjaa kuin kaikki ne kuvat jotka olin aiemmin hyväksynyt. Ei vahvoja värejä, mutta pehmeyttä kyllä yllin kyllin. Ja se sopii tuohon puuteriturkoosin lattiapetimme (= "sohvamme") yläpuolelle. Olen lakannut haaveilemasta oikeasta sohvasta. Pidämme tuon lätyskän tuossa, ehkä hankimme siihen patjan tai pari vielä tuomaan hitusen korkeutta, mutta muuten saa olla. Ja nyt kuutti tulee siihen yläpuolelle. Räikeä Hakaniemikangas saa viimeinkin häädön  ja siihen tulee maltillinen Monet'n "Path through the corn field". Se nyt vain meni näin. Näköjään vaaleansininen on uusi vaaleanpunainen.

Kuuttimme on jo matkalla kotiin!

 Haloo Helsinki: Kuussa tuulee: https://www.youtube.com/watch?v=cwBi91muvVg