Kylläpä oli pitkän tuntuinen miniloma! Ajantajukin katosi tyystin niin, että kun äsken heräsin omasta sängystäni, ajattelin että nyt on takuulla jo aamuyö. Kello oli kuusi illalla. Tosin talviaikaa. Torstaina mökille mennessä olin saada halvauksen, niin kylmää oli jo Tampereen linja-autoasemalla. Yöllä oli ollut pakkasta kuulemma seitsemän astetta. Sytyttelin saunamökin tulisijoja sormet kohmeessa. Isä ja äiti lämmittivät omaa mökkiään ja aivastelivat kumpikin flunssan kourissa.
Isä: ÄTSHII, ÄTSHII, ÄTSHIII!!!!
Äiti: Tsih! Tsih! Tsih! Aijai jai...
Minä: ÄLKÄÄ PÄIN!!!!
Viimeinen asia, jota tähän saumaan kaipaisin, olisi uusi flunssa. Olen yhä tarpeeksi nöyryytetty entisten jäljiltä. Olen niin tottunut pörhistelemään rautaisella vastustuskyvylläni, etten oikein edes tiedä kuka ja mikä olisin ilman sitä. Tai olen. Sillä niin siinä kävi, että sain itsekin kurkkuni kipeäksi ja lihaksiani särkee sellaiseen ärsyttävään esiflunssaiseen tyyliin, ja olo on kokonaisvaltaisen nuutunut. Mutta en antaudu taistelutta! Äsken söin limeä ja valkosipulia uhkuvan avokadopastan, josta tulee nykyään aina mieleen se yksi hauska nettikeskustelu, jossa joku nainen mukamas purnasi, että millä sellaisen kutsumanimen saisi vakiinnutettua itselleen, kuin "Avokadopasta-Hannallakin" on? Hän niin kovin haluaisi kulkea yleisesti nimellä "Jauhelihakastike-Hannele".
Kun olin saanut saunamökin lämpöiseksi ja saunankin lämmityksen hyvään vauhtiin, ja sulatettua lintujen juoma-astioita sen verran, että pääsivät juomaan ja uimaan (voi että ne olivatkin mielissään!)
asetuin tapani mukaan täysissä kamppeissa selälleni lauteille tuijottelemaan kattoon jalat ylhäällä seinää vasten ja nautin koko kehoani ympäröivästä tasaisesti lisääntyvästä lämmöstä ja ajatuksesta, että ihan pian televisiosta alkaisi eduskunnan kyselytunti. Se on isän ja äidinkin mieleen, joten he olivat jo asettautuneet paraatipaikoille saunamökin miniatyyritelevision eteen. (Mökillä viihde on säännösteltyä; mökissä on radio, saunamökissä televisio, kaikkea ei pidä ihmisen saada kerralla!). Sitten kuului terassilta kolinaa ja isoveljen ääni! Hän oli ajanut töistä mökille hakemaan polttopuita takkaansa. Kuulin lauteille hänen riemastuneen äänensä: "Moro! Täällähän on KODIKASTA!" Siitä alkoi heidän kolmen taukoamaton lörpöttely, jota säesti isän ja äidin aivastelu ja jostain aivan taustalta pienenä, pienenä, tuskin kuultavana Eero Heinäluoman ääni ja kun oloni lauteilla alkoi käydä turhan hikiseksi, liityin joukkoon siinä (turhassa) toivossa, että kuulisin vähän kyselytuntia ja huomasin kauhukseni, että isä oli fuskannut ja napsauttanut PATTERIN päälle, vaikka patterilämpö on inhottavaa ja kuivaa puulämmön rinnalla joten tiukkasin näreissäni että miksi sinä olet pannut patterin päälle, vaikka takkakin lämmittää ja että täällä on jo muutenkin liian KUUMA, johon isoveli kiirehti sanomaan, että "Ei täällä kuuma ole, sinulla on alkanut vaihdevuodet! Ne voivat kestää KYMMENENKIN vuotta!"
Seuraavana päivänä isä ja äiti lähtivät kotiin sairastamaan ja mies saapui roikottaen kädessään muovipussia, jossa oli kaksi Karin Fossumin dekkaria, vaihtosukat ja -kalsarit, sekä pussillinen pääkallosalmiakkia. Maa oli edelleen roudassa, mutta sateita luvassa, joten odottelin suosiolla kukkasipuleideni kanssa ja keskityin lähinnä lintujen ruokkimiseen ja lukemiseen. Sain suurta iloa ET-lehden pitkästä Pirkko Työläjärvi-haastattelusta. Pirkko Työläjärvi tuo mieleeni aina parhaan ystävättäreni, sillä kuten olen jo varmaan useasti maininnutkin, hän nimesi pienenä barbinsa "Pirkko Työläjärveksi", koska se oli niin aikuismainen nimi! Miesbarbinsa oli puolestaan "Veikko Lavi" samasta syystä. Sain vastikään leikkiäkin "Veikko Lavilla" Turussa käydessäni, se on nyt siirtynyt ystävättären tyttärelle. "Veikko Lavilla" oli pikimusta, maalattu tukka, valkoinen stetson, mustat pitkät housut ja bootsit, joiden riisumista tuli varoa, sillä niiden uudelleenpukemisessa on kuulemma aivan helvetillinen urakka .Koska hänen yläruumiinsa oli täysin paljas, puin hänelle Barbin paksun villaboleron lämmikkeeksi. Mutta Pirkko Työläjärvestä vielä. Hän sanoi hyvin, että "Poliittinen kulttuuri on muuttunut. Meillä on ilkeä ja suttuinen keskustelukulttuuri, eikä ole henkistä tyyneyttä. Pitää miettiä kokonaisuutta, jota tällä hetkellä ei hahmoteta". Se on, Pirkko, jetsulleen niin!
Lisäksi luin Ilkka Remeksen "Itäverta". Se on edelleen vähän kesken, samaten kuin se "Paljain jaloin" ja nyt on tapahtunut, kuulkaa, sellainenkin ihme, että saturaatiopiste kirjallisuuden suhteen on vähäksi aikaa saavutettu! Luen nuo kaksi loppuun, ja sitten pidän pienen lukupaaston. Teen jotain muuta. Vaihteluksi. Ja koska tuntuu tärkeältä panostaa vaihteeksi muuhun. Vaikkapa kekkereiden järjestelyyn. Meillä on nimittäin ensi lauantaina bileet! Ja haluan satsata niihin. Olla ensinnäkin terve ja pirteä. Tehdä hyvää ruokaa ja koristella kotia jotenkin kivasti. Ja keksiä jotain ohjelmaa, joka ei ole liian päällekäyvää, rasittavaa ja aikaa vievää (vrt. tuskastuttavan piinallinen ja pakollinen miehen siskon perheen "lauantain toivotut"-visa) vaan jotain lyhytkestoista, hauskaa ja kepeää. Ongintaa? Äh, se on jo nähty.No, onhan tässä vielä vähän aikaa valmistella. Ikävä kyllä suuri osa vieraista rakastaa miehen siskon perheen "lauantain toivotut"-visaa, olen joutunut leikkimään sitä heilläkin, ja kekkerit osuvat lauantaille, mutta meilläpä määrään MINÄ! Toivottavasti...
Keskiviikoksi minulla on lippu Oopperan "Lumikuningattareen", joten siksikin olen päättänyt olla sairastumatta mihinkään lievää käheyttä pahempaan. Eilen näin nopeasti pikkusiskoakin. Hän on nyt innostunut "superfoodeista" ja luetteli hengästyttävään tahtiin usean eksoottiselta kuulostavan marjan tai jauheen tai uutteen nimen yhdessä lauseessa. Tekee kuulemma niistä smoothieita, eikä vatsa ole IKINÄ ollut yhtä hyvässä kunnossa! Ehkä minäkin voisin tehdä pitkästä aikaa viher-ja marjasmoothieita. Minähän tykkään niistä, sillä niissä saa olla rohkea ja luova, ne valmistuvat hetkessä eikä tule järkyttävää tiskiä ja tuntee, miten niissä virtaa elämä!Voisin lisäillä marjojen ja salaatin lisäksi granaattiomenaa ja avokadoa ja siemeniä ja pähkinöitä tai joitain hyvää tekeviä öljyjä ja mantelimaitoa ja nokkosjauhetta. Sen teen! Kukistan nokkeluudella ja päättäväisyydellä alkuunsa niin todelliset flunssa- kuin väitetyt vaihdevuosioireetkin ja alan kukoistaa!
Taylor Swift: Shake it off. https://www.youtube.com/watch?v=nfWlot6h_JM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti