Lokakuu on lukukuu

Voi kiesus, että ihmisen elämä osaakin olla tahmeaa! Pahuksen lokakuu, joka vain möllöttää tasaisen harmaana ja kosteana tässä ympärillä. Apeus oikein velloo minussa tai minä vellon siinä, ihan sama kuinka päin, ja mies tivaa joka päivä  olenko kirjoittanut blogiini, mutta kun ei ole mitään kirjoitettavaa! Tänä aamuna heräsin painajaiseen, jossa olin joutua esittämään televisiossa jonkun vieraan ihmisen kanssa duettona PMMP:n kappaleen "Joutsenet", enkä muistanut millään miten kappale edes menee. Heräsin aivan tuskaisena,  mutta olen jo toipunut. Lelukauppapomo kertoi miltei jääneensä perjantaina Hietsun torin liepeillä pyörällään auton alle. Autosta oli repeytynyt puskuri, mutta pomolle ei onneksi käynyt pahemmin. Paikalle osuneet ihmiset olivat tiukanneet pelästyneeltä kuskilta, että miten sinä voit ajaa tuolla tavalla  pyöräilijän päälle?!Hän oli puolustautunut: "Minä olen Espoosta!"

Mutta raavitaan nyt vähän tynnyrin pohjia ja kameran muistia, jotta saadaan kirjattua edes jotain ylös tästäkin kuusta. 

Hmmmm. Olen ostanut vähän lisää kukkasipuleita; narsisseja, tulppaaneja, hyasintteja, liljoja..Vain muutaman kilon verran (Korpikankaalla oli hintarysähdystarjous). Lisäksi täydensin siemenvarastojani neljälläkymmenellä pussilla entisten aiemmin hankkimieni kahdenkymmenenkuuden pussin lisäksi, sillä Anttilassa oli KAIKKI loput siemenet tarjouksessa vain kymmenen senttiä pussi! Laskin kuitista mielissäni säästäneeni 99 euroa, ei sillä että olisin normaalioloissa koskaan hassannut 103 euroa siemeniin, mutta silti! Minulla jäi viime keväänä kaikki esikasvatukset vaelluksen vuoksi väliin, joten patoutunut kylvötarve odottaa ilmiselvästi purkautumisväylää. Olen myös kerännyt talteen tammenterhoja ja hevoskastanjoita ja päättänyt ryhtyä taas kasvattamaan puita. Ehrmannin vanukaspurkeissa!

Olen juonut pina coladaa Tallinnassa (sieltä noukin ne terhotkin, valtavien historiaa todistaneiden viisaiden puiden juurelta), kävellyt Terhoon tai sieltä takaisin ja tuskastunut jo reitin tylsyyteen ja siihen, etteivät Ruskeasuon hevoset koskaan antaudu kunnolla valokuvattaviksi, vaan kääntävät minulle tylysti selkänsä ja kävelevät tiehensä, mutta iloinnut kyllä tuoksuista ja siitä miten ihanaa kostea syysilma on hengittää. Ilokseni voin ilmoittaa, että Terhokodissa on taas miltei jokainen potilaspaikka asianmukaisessa käytössä.

Kirjapiirin aattona poikkesin Terhosta kaupunkiin talsiessani Mannerheimintien Dom-kirpputorille, josta löysin Eeva Kilven "Kuolema ja nuori rakastaja"-kirjan, juuri kun meillä oli teemana Eeva Kilpi ja olin jo ehtinyt tuntea itseni huijariksi valittuani sen ulkoa osaamani Naisen päiväkirjan. Samastuin taas vahvasti kirjan kolmen tarinan naisiin.Vapaavalintaisen Eeva Kilpi-kirjan lisäksi jokaisen tuli valita jokin hänen runonsa, joka sopisi omaan elämäntilanteeseen tai muuten puhuttelisi. Kävin läpi montakin, mutta valitsin lopulta tämän:

Reportterin mentyä

haastattelen pihassa kuminaa:

"Miten päätitte olla mauste?"

Suurin yllätys kirjarintamalla on kyllä ollut äkkihullaantumiseni Ilkka Remekseen! Otin sen 6/12-romaanin käteeni hyllystä ajatellen, että no perkule, vilkaistaan nyt tätäkin (olin ostanut kaksi Remestä miehelle kirpputorilta ihan vain kokeeksi) ja se vei minut saman tien mennessään! Olin aivan tohkeissani ja ytimiäni myöten viihdytetty (joskin myös peloteltu) ja innoissani siitä että "Itäveri" odottaa jo vuoroaan hyllyssä ja kun eilisessä Hesarissa yritettiin vähän mollata Remeksen henkilöhahmoja ohuiksi ja persoonattomiksi, ajattelin että hui hai, ne ovat ihan toiset kirjat joissa ihmisluonnon monimutkaisuutta kuvataan, tämä on äksöniä ja hyvä niin! 

Ihastuksestani huolimatta paiskasin Ilkan sivuun välittömästi kun Amazonilta tuli se Sonia Choquetten pyhiinvaelluksestaan kirjoittama kirja "Walking home". Luin sitä yhdessä oman, sateen riepottaman vaellusoppaamme kanssa ja muistelin reissua ja sain niin suuren nostalgiapuuskan, että kaivoin kaapista pölyiset hyvin palvelleet kahdeksan euron kierrätyskeskus-Queshuani ja laatikosta vaellussukkani ja laitoin sadeanorakin ja kaikki, vaikka vaelsinkin vain Lönnrotinkadun Siwaan hakemaan Elloksen pakettini ja takaisin. Olen jälkikäteen NIIN tyytyväinen kenkiini kun luin miten Sonia ensin valitsi omiaan tuntikausia urheiluliikkeessä "asiantuntijan" avulla vain saadakseen heti Pyreneillä varpaansa niin huonoon kuntoon, että joutui hankkimaan matkan varrellta varpaista avonaiset vaellussandaalit, joihin taas meni kävellessä kauheat määrät pikkukiviä jotka puolestaan runtelivat hänen jalkapohjansa, minkä vuoksi hän joutui hankkimaan myös typerän näköiset klovnimaiset, kärjestä levenevät vaelluskengät, joissa hänen jalkansa taas liikkuivat niin paljon, että hän pelkäsi saavansa rakkoja jne. jne. jne. Lisäksi Sonia toi mukanaan Chicagosta 70 minttusuklaan makuista energiapatukkaa, oman tyynyn ja vaikka mitä, mutta se ei haitannut, sillä hän lähetti jättirinkkansa aina autolla etukäteen seuraavaan yöpymispaikkaansa ja kulki matkat pienen päivärepun kanssa. Mutta lohdullisinta oli lukea siitä, miten henkisinkin ja intuitiivisin, monessa asiassa esikuvanani pitämäni nainen päätyi siinä missä minäkin kiukuttelemaan mutaisella polulla ja huutamaan tuuleen : "No fucking way!!".

Viimeisimpänä, vaan ei vähäisimpänä vielä tähänastisen lokakuun huipennus: roskalava omalla pihalla! Siivosin vintin! Ah mitä onnea raahata jätesäkkiä jätesäkin perään kaikkea kamalaa, kuivuneita maaliteloja, pölyisiä vhs-laitteita, lumppua, silppua, krääsää. Liikutuin joka kerta kun sain heivattua yhden lastin lavan laidan yli, ja pidin mielessäni Oscarpalkituille tyypillisiä pikku puheita: "Tahdon esittää nöyrimmät kiitokseni taloyhtiölle..." -tyyliin. Nyt vintissämme mahtuu liikkumaan! Ja nyt tiedän mitä siellä on! Ja joulukoristeet on järjestetty yhteen jättipussiin! Se oli fyysisesti raskasta mutta henkisesti niin keventävää! Ja moneen päivään edes mies ei rohjennut tuoda roskalavalta mitään ylös asuntoon, vaikka hänen ystävänsä kantoi sieltä jättipakettiautoonsa lamppuja, patsaita ja radioita. Mutta eilen hän toi maalaustelineen, pystytti sen lattialle ja sanoi, että tämä on sinulle, ala maalata!

PMMP: Joutsenet: https://www.youtube.com/watch?v=lQY0bfB8UaY