Sata lammasta ja seitsemän siunausta

Pikkusisko soittaa ennen aamukahdeksaa:

-         Moi, arvaa ottaako päähän, yksi äijä sanoi kokouksessa, että miten sä oikein voit, kun sä näytät noin kauheen väsyneeltä, vaikka mulla oli tosi hyvä päivä ja mä olin ihan pirtee!
-         No, ehkä se yritti...
-Se on sanonu noin jo kerran ennenkin! Nyt mä sanoin sille aika kipakkaan sävyyn,  että ei kuule, se on vaan tää mun naama menny tämmöseksi. *#!!* että #%*#ttaa!!!
-         No se oli joku tökerö pökö...
-         No, mä menin kotiin ja S (tytär) sanoi, että ota ripsienpidennykset, ne avaa katsetta ja nyt mulla on! Minkinkarvaa!
-         Surullista kuulla. Botox-vaihe häämöttää jo..
-         Hi hi, ja sitä ennen pakaraimplanteilla aikaansaatu ghetto booty ja ankkahuulet...NOT. Mutta nää ripset on hyvät, mene sinäkin ottamaan!
-         Hyi hitto, mä aion pyhiinvaeltaa naturellina.
-         No onnee matkaan. Seuraavaksi sä varmaan sanot, että ”ulkonäöllä ei ole väliä, vaan sisin on tärkeintä”, mutta kyllä sillä on! Toi on vaan sellainen lohdutusfraasi, joka sanotaan todella rumille.

Muita kuulumisia. Olimme miehen siskolla kekkereissä. Kun kiittelin viimeisestä, hän oli jo koululla aloittelemassa yhteistä teemapäivää, jonka aiheeksi oli valittu EU, vaikka oppilaskunta olisi halunnut teemaksi seksin. Olen ollut vaivihkaa poliittinen ja tehnyt lelukaupassa runsaasti Ukrainan lipun värisiä paketteja. Mies päivittelee, että miten sä uskallat?!

Jäät ovat lähteneet. Olen kävellyt aamuisin pitkin ja poikin ja eilen oikein havahduin siihen, miten kaunis kaupunki tämä on. Kaunis, kaunis, kaunis ja tovejanssonmainen ainakin Katajanokalla. Kertakaikkiaan ihana! Otti oikein koville myöntää tämmöinen yleisesti todettu fakta, sillä olen tottunut olemaan aina vähän vastahankaan ihan vain periaatteen vuoksi. Vaikka niin, että jos tosi monen mielestä Nikon on paras kamera, niin minä haluan ehdoin tahdoin olla henkeen ja vereen Olympus-tyttö.

Tilasin meille pyhiinvaelluspassit ja sain oikean passini, jota hakiessani jouduin erikoiseen tilanteeseen. Olen melkoisen hyvä arvoioimaan paljonko aikaa paikasta A paikkaan B siirtyminen vie, vaikka itse sanonkin,  ja nyt olin laskenut, että ehdin hakea passin Iso-Roban R-kioskilta ja jatkaa siitä matkaa Café Ursulan parkkipaikalle, jossa minulla oli valokuvaustreffit erään kirjapiiriläisen kanssa. Luulin nappaavani passin lennossa ja jatkavani matkaa saman tien, mutta R-kioskin poikapa sanoikin, että ei kuulkaa, rouva, passilaatikossa on aikalukko ja teidän pitää nyt seistä siinä viisi minuuttia odottamassa, että luukku aukeaa! Ja tämän ryöstetyn ajan vuoksi jouduin pinkomaan loppumatkan selkä hiessä ehtiäkseni paikalle sovittuun aikaan.

Posti toi taas uuden vaelluskirjan, Jukka Salmisen Tie, mies ja tähtitaivas ja sisällysluetteloa vilkaistuani päättelin oitis että jaha, fillarilla tai bussilla on ajettu (St Jean Pied de Port – Santiago de Compostela 22 päivässä), mutta ei! Hän on lähtenyt matkaan ani varhain, siis pimeän aikaan, otsalampun kanssa ja ilmeisesti nauttinut fyysisestä haastavuudesta, sillä hän on kävellyt kauheita siivuja päivässä. Ynnä kuvasta päätellen hänellä on sangen pitkät jalat... Oli miten oli, sain taas uutta uskoa siihen, että varaamani aika riittää kyllä. Panemme riittämään. Hänen kirjassaan lueteltiin pyhiinvaeltajan seitsemän siunausta, hitaus, hiljaisuus, yksinkertaisuus, vapaus, jakaminen, hengellisyys ja huolettomuus joista minäkin haluan osani sitten toukokuussa ja liikutuin hänen valokuvistaan. Oli siellä jokunen hieno maisemakuvakin, mutta myös kuva lehmästä, kukosta ja lampaasta. Sellaisia minäkin epäilemättä päädyn napsimaan.

Saattohoitopotilas tarvitsi lampaanvillaa, jota hänen luonaan käynyt jalkahoitaja oli suositellut hankkimaan varpaiden välien hoitamiseksi. Hain apteekista 20g pussin, 8,90 ja sanoin että lasketaanko huviksemme kilohinta tälle nöyhdälle, mutta häntä pelkkä ajatuskin kauhistutti. Mutta sitten hän piristyi muistaessaan, että hänellähän on suhteita, joita hyödyntämällä hän voi saada mielin määrin nöyhtää edulliseen tukkuhintaan. Nimittäin hänen tuttavansa ystäväpariskunta oli tehnyt irtioton, muuttanut maalle ja ostanut sata lammasta. Siellä he nyt ovat vähän hämillään lammaslaumansa keskellä, sillä lammastuotteet tekevätkin kuulemma ennakoitua huonommin kauppansa. Mutta varvasvälilammasnöyhtä saattaa nostaa bisnekset aivan uusiin sfääreihin. Semmoisestahan hyötyisivät ihan kaikki! Ja minkkiripsien oheen voisi alkaa kaupustella vaikkapa lammaspulisonkeja tai –kulmakarvoja!

Haloo Helsinki:  Maailma on tehty meitä varten: http://www.youtube.com/watch?v=BzBNIagJv3M