Ooh, päivä olisi pitänyt
käyttää kurssin suunnitteluun, mutta se onkin mennyt kirpputoritavaroiden
sortteeraamiseen (mikä itse asiassa ON kurssin suunnittelua, sillä
järjestellessäni tavararöykkiöitä järjestän samalla ajatuksiani, tai ainakin
lohduttaudun nyt sillä ajatuksella). Minulla on pöytä varattuna kolmeksi
viikoksi ja aika on mitä otollisin, sillä haluan todellakin hankkiutua eroon
kaikesta turhasta. Pyhiinvaellussuunnitelma ei toteudu tässä toukokuussa, mutta
unelma elää edelleen ja pidän sitä hengissä aina kun hinnoittelen tavaroita
myyntiin (tällä saan kahvin, tällä saan sämpylän jne.).
Jotkut tavarat (sekä
KAIKKI vaatteet!) joutavat aivan selvästi suoraan kiertoon ja niistä eroon
pääseminen on suoranainen helpotus. Mutta sitten on tavaroita joiden kohdalla
joutuu vähän empimään. Mitä tehdä esimerkiksi Mokosta ostetulle enkelille, joka
on ensimmäinen tavara, jonka hankin
uuteen kotiin silloin kun Helsinkiin muutto oli vasta oraalla ja josta uhosin,
että suunnittelen KOKO SISUSTUKSEN tämän enkelin ympärille...? Nythän se on
ihan törkeän räikeä mutta toisaalta... Tai entäs tuo koira, joka on aivan
älytön, mutta jolla on kuitenkin tunnearvoa, sillä hankin sen Kiseleffin
talosta avioeroni jälkeen seurakseni ränsistyneeseen puutaloyksiöön silloin kun
olimme pikkusiskon kanssa Natalie Goldberg-kirjoituskurssilla Kasarmikadulla
(josta karkailimme yhtenään Laura Ashley-liikkeeseen ja sinne Kiseleffin taloon ja
illalla pikkusisko virui hotellihuoneen kylpyammeessa juuri kun Lordi valitiiin
edustamaan Suomea Euroviisuissa ja me olimme ihan että no morjens, taas saadaan
hävetä!).
No, ainakin bambin
kohtalo on sinetöity; se lähtee teuraalle. Tämä on jukoliste sentään aikuisten
ihmisten koti eikä mikään lastentarha! (Mutta hinnoittelin bambin vähän
yläkanttiin varmistaakseni, että se joka sen ostaa, haluaa sen TODELLA ja
toisaalta jos kukaan ei osta niin ei minua niin kauheasti haittaa vaikka se
tulisikin takaisin kotiin...)
Myyn myös älyttömiä
käyttämättömiä julisteitani sikäli kuin joku erehtyy niitä ostamaan, paitsi
sitä, missä Einstein hymyilee nätisti ja sivussa on teksti ”Gravitation cannot be held responsible for
people falling in love.” Säästän sen siltä varalta, että minulla vielä
joskus on oma luokkahuone jota saan somistaa mieleni mukaan.
Tavaranvientimatkoilla
saa olla tarkkana, ettei vahingossa tuo takaisin yhtä paljon tavaraa kuin on
saanut kaupaksi. Periaatteeni on, etten osta MITÄÄN vaikka mikä olisi. Mutta
jos yhtäkkiä edessä jököttääkin piikkimattooni prikulleen sopiva piikkityyny
kolmella eurolla tai keijukaisheijastin niin kyllä siinä vahvempikin sortuu.
Ihminen minäkin vain olen. Bisnekseni jatkuvat vielä parisen viikkoa. Pitäkää
peukkua että kauppa käy. Mikään ei nimittäin ole masentavampaa kuin raahata kotiin samat tavarat jotka on kovalla työllä raahannut kirpputorille.
Onnelliset: http://www.youtube.com/watch?v=EkJtd8yzpGI
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti