sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Hieno lapsen tekemäksi


Nyt kun minulla ei vielä ole minkäänlaista nimeä taidemaailmassa, voin onneksi olla varma, että jos joku ostaa tekemäni taulun, hän ostaa sen vain ja ainoastaan siksi, että se on hänestä kiva. Ainoa haittapuoli on, että taulujani luullaan järjestään lapsen tekemiksi ja sitä kautta niillä on sellaista lisäarvoa, joka romahtaisi heti jos paljastuisi että ne onkin tehnyt aikuinen. Jotkut asiat yksinkertaisesti menevät läpi vain lasten tekeminä. Annan esimerkin. Kun ystävättären kolmivuotias lapsi riistää puhelimen äidiltään päästäkseen henkäisemään väliin päivän kuumimman kohu-uutisen ”Arvaa mitä?! Mun pippeliin tarttui teippi!! Heippa!” se on superhauskaa. Mutta jos AIKUINEN  tekisi saman, se olisi superyököttävää. Äsken kirpputorilla huuhailin oman pöytäni tuntumassa kun huomasin herttaisen pariskunnan tarkastelevan taulujani. Mies sanoi vähän tuohtuneena, että ”näin kivan joku lapsi tehnyt ja toinen tuonut tänne myyntiin” ja nainen myönteli että joo ihan kiva ja se mies sanoi, että mä ostan tän ja tiesin heti, että nyt kannattaa olla niin kuin ei olisikaan, sillä jos olisin mennyt käsi ojossa että haluatteko tavata itse taiteilijan, tässä olen, ta-daa!, hän ei varmasti enää olisikaan halunnut taulua, sillä eihän enää olisi ollut mitään sorrettua lasta puolustettavana.  Mutta toisaalta, ihan sama, neljä euroa kiitos, kehykset kuuluvat hintaan. Jiihaa!
Viime kesänä Hietsun torilla eräs nainen katseli tauluani ja kysyi että onko se lapseni tekemä. Kun ilmoitin (ylpeänä) että ei kun olen tehnyt sen aivan itse hän perääntyi ja sanoi ”ai jaa....” Mutta sitten hän astui taas eteenpäin, tarttui tauluun uudelleen ja sanoi reippaasti: ”No mut hei, tää on silti tosi makee. Mä otan tän!”.
 
Voiko tästä siis päätellä, että tyylini on onnistuneen naivistinen?  Vaiko vain tökerö, mutta jotenkin hellyttävällä tavalla?

(PS. Mies kysyi miksen laita oheen kuvaa jostain taulustani. Sanoin ettei minulla ole, johon mies tokaisi että "höpö höpö, et vain kehtaa.")

Happoradio Puhu äänellä jonka kuulen http://www.youtube.com/watch?v=PnzdhQyb1gU

3 kommenttia:

  1. No, niin tauluja kehiin nyt vaan! Olet herättänyt mielenkiintoni. :)

    VastaaPoista
  2. Olen samaa mieltä kuin Mirka, kyllä nyt himottaa nähdä mitä olet taiteillut.

    VastaaPoista
  3. Ääk! En valehdellut; ei mulla OLE (ja taulut on joko myyty tai annettu pois tai haudattuina vintille)ja toisekseen oli mieskin oikeassa: vaikka olisi en kehtaisi.Mielenkiintonne toki imartelee...:D

    VastaaPoista