Ne tärkeimmät.

Nyt reissusta on kulunut sen verran aikaa, että jyvät voi erottaa akanoista ja voi tarkastella, mitkä asiat jäivät kirkkaimpina mieleen. Tässä ne ovat:

1.       Päiväkodin väsynyt täti, joka luotsasi ryhmäänsä eläintarhassa (olivat edellämme kun olimme menossa katsomaan jättiläispandaa) ja joka myöhemmin kymmenen ipanan kanssa vessassa vastasi pikkusiskon kysymykseen, että ovatko he kaikki jonossa kohtalokkaalla äänellä: ” Ouuu jea...”.

2.      Kipu, joka lävisti pääni ylittäessäni Princes Streetiä, kun toisella puolella huusi joku kauhea asvalttia möyhivä kone ja toisella kimakka säkkipilli.

3.      Pikkutyttö, joka hurmaantui säkkipillimusiikista East Princes Street Gardensissa, antautui täysillä joraamaan, kaivoi vähän tanssinsa lomassa pyllyään ja jatkoi taas ja poikien lopetettua antoi heille raikuvat aplodit.

4.      Huoneistohotellimme alaoven koodi 1983.

5.      Ulkoeteisen outo, hajukuusimainen haju.

6.      Uppopaistettu Marspatukka, jollaisen lapset välttämättä halusivat välipalakseen.

7.      Uutinen Nora Ephronin kuolemasta.

Luen Noran ”I remember nothingia” ja vaikka olen säästellyt ja himmaillut, olen jo ihan lopussa. Seuraavaksi taidan ottaa ”Crazy Saladin”. Tai romaanin ”Sydän karrella”, joka on omaelämäkerrallinen ja kertoo hänen avioerostaan Watergate-journalisti Carl Bernsteinistä ja jossa Noraa esittää Meryl Streep. Otan sen mökille. Olen ennenkin tehnyt siellä persikkapiirakkaa, jonka resepti kirjasta löytyy. Amazonissa käydessäni huomasin, että Noran vanhimpien kirjojen hinnat ovat nousseet aivan pilviin. Joistakin saisi nyt pulittaa kuutisenkymmentä dollaria, vaikka itse olen ostanut ne sieltä aivan pilkkahintaan.  Ja käydessäni Expressenin verkkosivuilla huomasin että kolumnisti Cecilia Hagenkin oli omistanut Noralle koko kolumninsa otsikolla: ”Nora Ephron, skulle hon vara död? Det har jag svårt att tro.” Noran kuolema on nostattanut laineita.

Siitä mitä jää mistäkin mieleen, on helppo vetää aasinsilta Noran viimeisimmässä kirjassa oleviin listoihin siitä, mitä hän tulee ja mitä hän ei tule kaipaamaan (hän sairasti jo silloin, me vain emme tienneet sitä).

Asioita, joita Nora ei tulisi kaipaamaan olivat esimerkiksi:

Rintaliivit (josta tulee heti mieleeni hauska hetki Edinburghissa, kun muistelimme siskon kanssa miten hänen  poikansa pienenä sanoi rintaliivejä ”tissiliineiksi”).

Fox tv.
Sähköposti ja teknologia ylipäätään (ja vielä toistamiseen sähköposti).
Kuiva iho.

Gallupit, joiden mukaan 32% amerikkalaisista uskoo kreationismiin.

Kuolleet kukat.

Pölynimurin ääni.

Ja sitten muutamia asioita, joita Nora tulisi kaipaamaan:

Lapset ja aviomies.
Syksy.
Kevät.
Puistot.
Ilotulitus.
Sängyssä lukeminen.
Joulukuusi.
Syöminen ystävien kanssa.
Nauraminen.
Ja viimeisenä:
Piirakka.
Mutta suomeksi se on liian pitkä sana. Jotta sama hellyttävä ja koskettava viesti välittyisi, se pitää kirjoittaa englanniksi. Pieni sana. Vain kolme kirjainta.
Pie.

Säkkipillipojat The Spinnig Blowfish ja Toom-Chak:http://www.youtube.com/watch?v=CV6Rp0nYNgs