Joku teistä on saattanut käydä sivuillani ja ihmetellä, että "missähän se on, miksei se kirjoita mitään?". No, tuossa minä olen istunut ihan lähellä nojatuolissa lukemassa kirjaa tai kirjoittamassa aamusivujani. Tai olen maannut sängyssä lukemassa kirjaa. Tai lattialla lukemassa kirjaa. Kädessäni on ollut ensin Arne Dahlin "Pimeyden kutsu", joka jäi ensin mieheltä kesken, kun hän ei mitenkään päässyt sen yököttävän kohdan yli, jossa Arne kirjoittaa "nuorisotyylillä" angstisen teinin näkökulmasta, ja koville se minullakin otti, mutta kun siitä karikosta selvisi se muuttuikin taas tavalliseksi dekkariksi, sitten tukholmanystävättäreltä joululahjaksi saatu Fredrik Lindströmin "När börjar det riktiga livet", sitten Kreetta Onkelin huippuhauska "Kutsumus" ja lopuksi vielä John Naishin "Riittää jo". No, olen minä muutakin tehnyt, kyläillyt esimerkiksi ja polkenut kuntopyörää ja oikeaa pyörää, viimeksi eilen kun poljimme kylästä Mellunmäestä kaatosateessa ja mies tietysti taas johti meidät harhaan (= Myllypuroon, yleensä hän päätyy aina jotain mystistä reittiä Tattarisuolle riippumatta siitä minne on alun perin ollut matkalla, mutta onneksi ei eilen sentään) ja halusi tutkia uutta ulkoilukarttaamme niin, että sade tuhosi sen täysin ja kun polkimeni vielä alkoi temppuilla ja oli miltei irti jo Herttoniemessä, rupesin itkemään ja miehen ystävä tuli pakettiautolla pelastamaan meidät. Kotona luin vähän kirjaa ja nukuin loppupäivän.
Mutta eivät lukuhommat ja pienet pyöräilyt ole minua ennenkään estäneet kirjoittamasta blogiini. Eivät nytkään. Nyt minua on pidätellyt se, että tietokoneemme ei suostu käyttämään lainkaan t ja y-kirjainta. Vika ilmaantui mökiltä palattuamme ja ihmettelimme sitä kovasti. Sitten aloimme tuskastuneena syytellä toisiamme. Ja sitten ryhdyimme salapoliiseiksi ja nuuhkimme ja sorkimme näppäimistöä erilaisin työkaluin. Mies sanoi, että välilyöntinäppäimessä tuntuu olevan jotain tahmeaa ja minä tökin sitä sormellani ja haistelin ja mies sanoi muka viattomalla äänellä, että "ihan kuin joku olisi pudottanut näppäimistölle vahingossa hilloa…" johon minä sanoin , että älä viitsi olla hullu, kuka nyt näppäimistölle hilloa pudottelisi ja sitten kyräilimme hetken toisiamme ja minä muistin, miten mies mökillä kehitti ihastuksen hillolla päällystettyihin paahtoleipiin ja koin valaistuksen, osoitin syyttävän sormeni kohti miestä ja totesin jäätävällä äänellä: "SINÄ! Sinä olet tiputtanut hilloa näppäimistölle niin että t ja y ovat jumissa enkä minä pääse kirjoittamaan enkä mitään muutakaan" ja mies puolittain myönsi. Mutta sitten hän ryhtyi TOIMEEN (= soitti siskonpojalleen, että mitä nyt tehdään, ja tämä sanoi, että tarvitsemme irtonäppäimistön.) Miehen koneeseen on siis tulossa irtonäppäimistö. Siihen asti yritän pärjätä työhuoneelta hakemallani omalla rämällä ja kammottavalla kannettavallani, joka on hidas ja nytkin TULIKUUMA ja oikukas, mutta sentään hilloton.
Hillosta puheen ollen, heti kun olimme palanneet mökiltä kaupunkiin törmäsin Kaarina Davisin blogissa ruusuhilloreseptiin! Lähtiessämme ruusut olivat täydessä loistossaan ja minä typerys olin jättänyt ne täysin hyödyntämättä. Oli pakko soittaa äidille ja patistaa hänet kiipeämään kalliolle keräämään terälehdet 25 ruususta ja laittamaan ne paremman konstin puutteessa pakkaseen, jossa ne odottavat joutuakseen myöhemmin ruusuhillokattilaan. Jos teitäkin huvittaa kokeilla Kaarina Davisin ruusuhilloa, tässä ohje:
RUUSUHILLO
5 dl vettä
500g sokeria
25 ruusua (vain terälehdet, ei keskiöitä)
sitruuna
Keitä vettä ja sokeria kattilassa kunnes seos sakenee. Lisää ruusunlehdet, sitruunan mehu ja raastettu kuori. Kiehauta seos ja laske lämpötila miedoimmalle. Anna hautua n. tunti hämmentäen välillä. Gyllene Tider: Juni, Juli, Augusti:http://www.youtube.com/watch?v=yWH8zK20GuA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti