Suuri menetys ja pieniä iloja

Sain kesken Edinburghin reissua kuulla, että Nora Ephron, minulle niin rakas kirjoittaja ja elokuvien tekijä, on  kuollut. Pikkusisko repi minut sängystä television eteen.  Sitten katsottiin aamuteeveestä miten uutistenlukija listasi Noran elokuvia ja kirjoja ja kertoi, että hän oli kolme kertaa Oscar-ehdokkaana, mutta ei koskaan saanut pystiä. Ja nyt hän on kuollut ja meidän pitää pärjätä niillä töillä jotka hän jätti jälkeensä. Maailma tuntuu ehdottomasti tyhjemmältä ja elottomammalta ja ilottomammalta ilman Noraa. Luin netistä hänestä laadittuja muistokirjoituksia ja joku sanoi, että hän oli niin hauska, nokkela ja kiinnostava, että sitä vallan unohti, että sen lisäksi hän oli monella tapaa todella TÄRKEÄ ja joku toinen sanoi, että kun joskus pääsi istumaan hänen lähelleen päivällispöydässä, tuntui heti kuin olisi mukana jossain hänen elokuvistaan. Minulla oli matkalukemisena Skotlannissa miehen siskolta saamani kepeä ja hauska ”A Weekend with Mr Darcy”, jossa joukko uskollisia Jane Austen-faneja kokoontuu yhdessä Jane Austen-konferenssiin kuuntelemaan luentoja, osallistumaan keskusteluihin ja tietovisoihin, katsomaan eri Austenfilmatisointeja ja tekemään retkiä Austenin kotiin ja muihin tärkeisiin paikkoihin ja siinä sivussa tapahtuu jos jonkinlaista romanttista seikkailuntynkää. Jane Austen ehti kirjoittaa vain kuusi romaania ja bisnes niiden ympärillä jatkaa rehottamistaan.

Itsekin ajattelin kirjasta inspiroituneena, että perustan kirjastooni Janeosaston, johon päätyvät Austenin romaanit ja elämäkerrat plus filmatisoinnit ja muu aiheeseen liittyvä, kuten Bridget Jonesit ja Clueless-elokuva, joka on moderni versio Emmasta ja Jane Austen-lukupiiri-kirja ja elokuva (näistä ei tule kauheasti plussaa tavaralistaani, sillä  paljon Janea on jo valmiina ja jokaista uutta hankintaa kohti luovun jostain muusta.) Kirjahyllyssä on vain rajallisesti tilaa ja se on jo ylitetty roimasti niin että kirjoja on tungettu ristiin rastiin toistensa päälle ja taakse ja eteen, mutta toki kirjahyllyssä tuleekin olla kirjoja. Sellaiset kirjahyllyt, joissa on vain koriste-esineitä, kukkavaaseja  ja matkoilta raahattuja likööripulloja ovat mitä irvokkainta kirjahyllyjen haaskaamista ja masentavaa katseltavaa. Minulle kirjahylly edustaa ihmisen sisäistä maailmaa. Jos siellä on paljon tarinoita, uskon niitä löytyvän myös henkilön sisältä ja se tekee hänestä kiinnostavan. Jos siellä on vain tavaroita, minuun hiipii pelko, että ne täyttävät kirjahyllyn omistajan koko tajunnan, ja että kanssakäyminen hänen kanssaan ei voi olla kovinkaan antoisaa. Mutta nyt eksyin aika kauas alkuperäisestä aiheestani, joka oli ihana, hauska, älykäs ja luova Nora. Myös Nora tulee saamaan kirjahyllystäni oman osionsa ja siellä onkin jo melkein kaikki hänen tekstinsä ja filminsä, mutta ei ihan ja se mitä puuttuu hankitaan nyt ja pannaan nätisti paikalleen ja perustan Noralle oman alttarin enkä välitä vaikka se kuulostaisi yliampuvalta ja teatraaliselta. Olen kokenut Suuren Menetyksen.

Mutta Edinburghiin. Siellä oli satumaista ja ihanaa ja kerron matkasta varmasti myöhemmin lisääkin.Yhteen asiaan en kuitenkaan ollut älynnyt varautua ja se olikin koitua kohtalokkaaksi.

Tiesin että siellä kaupiteltaisiin kilttejä ja säkkipillejä ja viskiä ja niitä kaikkia pystyisin vastustamaan tosi hyvin. Olin myös psyykannut itseni kulkemaan eläintarhan pakollisen matkamuistomyymälän läpi sivuilleni vilkuilematta (pelkäsin sortuvani, jos silmiini olisi osunut jotain tapiirifanitavaraa). Mutta siihen, että joka toinen myymälä kaupitteli ihania kashmirtuotteita en ollut älynnyt varautua ja huolellisesti rakennettu ”en tarvitse mitään”-panssarini alkoi pikkuhiljaa rakoilla ja lopulta siihen tuli kuin tulikin kashmirtuotteiden mentävä aukko! Neuleita pystyin vastustamaan (vaikka ne olivat TARJOUKSESSA), sillä niitä on kotona mielin määrin, mutta suloisen pehmeitä sukkia ja käsineitä en, joten ostin muutamat. Mieskin sai tuliaisiksi kashmirsukat. Omiani kutsun Nora-sukiksi ja hanskoiksi. Hänkin kietoutui moneksi päiväksi ystävänsä kashmirhuiviin tämän kuoltua. Ei se kyllä paljon lohduttanut. Mutta jos edes vähän.

Nora Ephronin filmistä Heartburn: http://www.youtube.com/watch?v=aopjOF0nuq4