Onnekkaammin ja ponnekkaammin uuteen vuoteen!

Toivotan teille mitä mainointa uutta vuotta ennen kuin kannettavani vaikenee kolmeksi viiva kuudeksi viikoksi (vain arkipäivät lasketaan), kuten Verkkokaupan ystävällinen poika minua tänään valisti, kun menin toiveikkaana (joskin myös suuttuneena ja pahantuulisena, olenko koskaan tullut maininneeksi mitä ajattelen siitä, että meistä on tehty teknologian sätkynukkeja?!) läppäriäni ja sen hajonnutta laturia kangaskassissa roikottaen apua hakemaan.

Sehän on ikuisuus, tuumin närkästyneenä, ja marssin Expertille, josta olin koneeni hankkinutkin, missä he puistelivat päätään ja sanoivat että he tilaavat varaosat samasta paikasta kuin Verkkokauppakin, joten ei muuta kuin  Forumin Giganttiin, jossa jälleen jonotuslappu koneesta ja tuskastuttavaa jalanvaihtoa kunnes sain osakseni "palvelua"  (laturiani pyöriteltiin epäuskoisen näköisenä kunnes se julistettiin niin harvinaiseksi, että sellaisia tuskin tulee enää ikinä löytymään mistään. Huomautettakoon, että koneeni on alle kaksi vuotta vanha). Sitten kotiin, jossa panin minuutissa tilauksen vetämään Verkkokauppa.comiin ja katsoin sitten elokuvan, jolla oli hieno nimi "Rakkautta Pariisissa",  mutta joka keskittyikin siihen kun  Juliette Binoche menettää muistinsa ja asuu hienosti Rue Buenos Airesilla asunnossa, jonka ikkunasta näkyy valtavana Eiffeltornin alin kaari ja on keskellä avioeroa, mutta oikein tajua miksi, kun ei kerran muista ja sitten elokuva loppuukin kuin seinään.

Meidän piti mennä tänään ystävien kanssa katsomaan Solsidan-elokuva, mutta kaikki viisi näytöstä olivat loppuunmyytyjä, voitteko uskoa! Ystävät viettivät joulun Islannissa, olisi ollut kiva nähdä vähän kuvia ja kuulla tarkemmin. Sen verran tiedämme, että siellä oli kuulemma ollut hienoa, vaikka pariskunnan mies olikin etukäteen luullut toista ja nurkunut, että hän joutuu viettämään joulunsa "pierunhajuisessa lähteessä" . 

Yritin kovasti miettiä, mitä vuodesta 2017 jäi käteen, mutta äkkiseltään mieleeni nousi vain muutama tuokiokuva. Ensimmäisenä se, kun uin sateessa, minkä lupasinkin itselleni muistavani. Toinen, jossa seisoin Sokoksen kulmalla liikennevaloissa ja vieressäni seisoi mies, jonka huopahattua koristi oikea partasuti ja kolmas, missä isä juotti lastenrattaissa istuvalle lapselleen vettä pullonkorkista. On niitä toki muitakin, mutta tässä käydään nyt taistelua aikaa vastaan (2 tuntia jäljellä, mutta se ei kulu tasaisesti, kuten tiedetään!).

Siihen olen tyytyväinen, että olen tänä vuonna ottanut vastuuta terveydestäni ja muun muassa tarkastuttanut ja hoidattanut hampaani perusteellisesti suuhygienistiä myöten (no, se lohjennut hammas toimi katalysaattorina) ja ehdin vielä käydä gynekologillakin, ihanalla Maija Kajanilla, joka otti minut siipiensä suojiin ja piti minua luonaan miltei tunnin ja jolla oli käytössään lämmitetyt instrumentit (kuulemma vain Eiran sairaalassa, utelin miten ne oikein lämmitetään, ja ne kuulemma lepäävät jollain lämpöpatjalla) ja joka ei edes yrittänyt punnita minua, mitä olin pelännyt eniten, ja joka oli kiinnostunut D-vitamiinitasoistani ja kirjoitti lähetteen labraan asian selvittämiseksi ja joka kehui vastaustani oikein hyväksi, kun hän kysyi miksi käytän kalkkiporetabletteja ja sanoin, että koska ne olivat Lidlissä tarjouksessa (hänen kehotuksestaan olen nyt jättänyt ne pois). Sain estrogeenilaastareita, vaikka oma tuotantoni onkin vasta madaltunut, ei loppunut kokonaan. Olen myös tyytyväinen, etten korkannut lelukauppapomon joulusamppanjaa saman tien, vaan maltoin säästää sen johonkin tosi tosi tosi tosi spesiaaliin tilaisuuteen. Sellaista odotellessa, ihanaa uutta vuotta kaikille! 

Kelly Clarkson: Underneath the tree : https://www.youtube.com/watch?v=EM2Fnp_qnE8