Lintu äänestää nokallaan

Otsikko on kähvelletty Tampereen paikallisbussin screeniltä, jolla rullasivat valitut uutiset matkallani isän ja äidin luota linja-autoasemalle. Se liittyi juttuun, jossa kerrottiin miten paljon lintujen ruokintaan pannaan rahaa (miljoona) ja miten se on tarkkaa puuhaa, sillä linnut eivät hyväksy mitä tahansa jyviä, vaan "äänestävät nokallaan" jos tarjoilu ei täytä laatuvaatimuksia. Kuvassa taasen näkyy "makuuhuoneeseemme" muuttanut lintu, upea Jelly Catin pehmojoutsen jollaisen olin ajat sitten bongannut östermalmilaisen lelukaupan ikkunasta ja mankunut että mekin ottaisimme niitä myyntiin, mihin lelukauppapomo ei ollut suostunut, mutta oli sitten kuitenkin tilannut sellaisen minulle syntymäpäivälahjaksi! Ah onnea, Mies antoi sille heti etunimeksi Kaarlo, minä sukunimeksi DeJour, ja nyt Kaarlo DeJour on jo perheen itsevaltainen jäsen, jolla tuntuukin olevan paljon asiaa. Eilen se oli lentänyt työpäiväni aikana makuuhuoneesta olohuoneen "sohva"sängylle, vaikka oli kielletty (näin pienessä kodissa iso lintu voi lennellessään saada aikaan melkoista tuhoa)! Voi sitä Kaarloa...

Olin tosiaan joulutervehdyskäynnillä Tampereella. Olin perillä sunnuntai-iltana kahdeksan maissa, mikä on jo hyvin lähellä äidin nukkumaanmenoaikaa. Vilkaisin ulkoa, näkyykö makuuhuoneen ikkunasta valoa, ja kyllä sieltä jotain kajasti. Soitin ovikelloa ja avasin heti perään oven omilla avaimillani. Isä ja äiti tungeksivat vastaan jo eteisessä.

- Näitkö sä meidät ikkunasta, me katsottiin ikkunasta kun sä tulit!

- No, kyllä mä jotain näin, mutta luulin teidän päitä kukkaruukuiksi.

- Kukkaruukuiksi, hi hi hiii! Mutta missä musta takki? Minä sanoin äidille, että Hannalla on nykyään musta takki.

- Tummansininen...

- Mutta äiti sanoi, että valkoinen.

- Beige oikeastaan, tai kitinvär...

- Ja sitten me nähtiin, kun tuli valkoinen takki ja äiti sanoi, että tuo on Hanna!

Erkki ja Telle toivat kuusen, todella kauniin ja tuoksuvan, varmaan paras kuusi ikinä. Teitä ei pitäisi yllättää etten saa ladattua kuvaa koneelle, eikä pitäisi itseänikään, mutta aina tämä laitteiden helvetillisyys vain jaksaa lyödä ällikällä...No, kumminkin. Vaihdettiin joululiinat, imuroitiin ja järjesteltiin päällisin puolin. Hankittiin jouluruokaa. Paistoin torttuja ja hain Lidlistä muhkean joulutähden ja Alkosta sherryä. Kokosin enkelikellon. Koristin kuusen. Kävin tapaamassa isoasiskoa, jolle vein lahjaksi paitsi Coca colaa ja tupakkaa, myös Bridget Jonesin vauvapäiväkirjan , säärystimet ja hameen, koska entisensä alkavat olla risoja. Hameen löytäminen oli kiven alla, sillä hän suosii salsamallisia ohuita ja liehuvia juttuja, joita löytää hyvällä onnella lähinnä kirpputorilta. Monen turhan reissun laihana tuloksena oli kahvinvärinen hame, joka ei ollut salsamainen, mutta jotenkin pussimainen kuitenkin, joten kai se jotenkin heilahtelisi hänen kävellessään. Sisko avasi lahjansa heti, sillä hänhän ei muutenkaan vietä joulua, vaan hanukkaa, joka olikin juuri menossa kuumimmillaan.

- Oi, Bridget Jones, ihanaa! Mä luenkin tämän heti kun saan Hannele Huovin Madonnan loppuun...

- Iiik, säärystimet, mahtavaa!

- No niin ja sokerina, pohjalla, mua oikein pelottaa antaa tämä..oli tosi vaikee löytää...mä tapan itseni, jos sä et tykkää tästä...

- Ai kamala! Älä edes leikilläsi puhu tuollaisia!

- No, tässä.

- Jahas, katsotaanpa...

Hän hyväksyi hameen, onneksi, mutta julisti sen "siistiksi hameekseen", joten tuskin se jokapäiväiseen käyttöön pääsee. Etsinnät siis jatkuvat, myös pikkusisko metsästää.

Pikkusiskon kanssa päätettiin vaihtaa vain pienet symboliset lahjat. Näin pakettini ja tiesin ensi vilkaisulla mitä siellä  on. Varmemmaksi vakuudeksi vielä nuuhkaisin pakettia ja sen myötä olin satavarma asiastani.Otin puhelun.

- Moi, mä tiedän mitä tuossa paketissa on! Ostitko Sokoksesta?

- Ei hitto! No, ostin.

- Mäkin ostin niitä lahjoiksi, mikä niistä tuo on?

- Nonni! Poro.

- Mä tykkäsinkin siitä eniten, kiitos!

Kävi ilmi (isä kertoi), että hän oli jo antanut Lenni-koiran joulupakettiin aiotun mökiltä tuomani laulavan pehmopunarinnan koiralleen.

- Oletko sä antanut Lennin joululahjan jo sen revittäväksi?!

- Mitä? Juu. Mä luulin, että se oli syntymäpäivälahja. (Pikkusiskon perheessä oli 6.12. triplajuhlat, kun juhlittiin paitsi hänen itsensä ja koiran, myös 100-vuotiaan Suomen synttäreitä).

Itse olen nauttinut suunnattomasti kosmetiikkajoulukalenterini antimista ja minua surettaa jo etukäteen, että enää on avaamatta neljä pakettia. Olen miettinyt mitkä ne "muutamat" tuotteet olivat, joista pikkusisko ja tyttärensä arvelivat etten niin perustaisi? Esimerkiksi "banana setting powder" osoittautui todella mainioksi, kunhan olin ensin googlettanut mitä sillä kuuluu tehdä. Luin käyttötavasta (korostamiseen ja kirkastamiseen) ja käyttäjien arvioita, joista mieleeni jäi erityisesti tämä: "Ensin tykkäsin kovasti, sitten en enää tykännyt." 

Miehen kalenteri (joulusukka) on niin ikään ollut menestys. Olenhan ollut itse vastuussa sen täyttämisestä. Sieltä on tullut vaikka mitä suklaasta erikoisoluisiin, sukkia ja t-paita (juu, se on aika iso sukka) sekä kaulahuivi (koska  hukkasi muutama päivä sitten entisensä), lakkahilloa ja kirjoja (tietovisailukirja, Dostojevskin  Kirjoituksia kellarista ja tänään, kunhan herää, ranskalaisen filosofin Andre Comte-Sponvillen Pieni kirja suurista hyveistä (tällaisen pikku humanistin taistelua ikäviä ajatuksia vastaan. En esimerkiksi voi olla aivan varma etteikö nykyhallitus olisi saatanasta). Olen miettinyt, että ehkä miehenkin joulusukkaan täytyy hommata vielä joku yllätys joulupäivänkin aamuksi, koska omassa kalenterissanikin on. Tai ei siinä mitään miettimistä ole, totta kai täytyy!

Kylie Minogue: 100 degrees: https://www.youtube.com/watch?v=7SKyU1k7juw