Kun viime viikonloppuna kävin katsomassa isoasiskoa, hän (katseltuamme ensin kelpo tovin Marilynin kuvia hänen lukuisista (minulta lahjaksi saamistaan) kirjoistaan) ojensi minulle lapun, johon oli kirjoittanut otsikoita, joita hän käyttäisi omissa blogikirjoituksissaan, jos hänellä olisi oma blogi. Ehdotin, että hän alkaa pitää blogia, mutta hän oli sitä mieltä, että saman asian ajaa, jos minä käytän hänen otsikoitaan omassa blogissani. Otsikot olivat "Pehmoista", "Kiva lehteri" ja "Piinatun vaellus".
Aloitetaan nyt sitten vaikka tuosta "Pehmoisesta". Pehmoista tässä ympärillä onkin, sillä koti on saatettu joulukuntoon ja koristeltu tyllillä, höyhenillä ja lampaantaljoilla. Saatatte ajatella, että pehmoista taitaa olla pään sisälläkin, sillä kuusikin on jo koristettu, mutta se johtuu lähinnä siitä, että jokavuotiset munatotijuhlat pidettiin aikataulullisista syistä jo eilen. Sangen onnistuneet juhlat niistä tulikin, vaikka itse sanonkin. Valmistelu oli tietenkin oma shownsa raivoisan joulusiivouksen ja koristelurumban vuoksi. Yksi maailman ärsyttävimmistä asioista on se kun imuri alkaa imeä jotain väärää asiaa! Löytyykö jostain muka ihminen, jota se ei syökse välittömään hulluuteen? Toinen kamaluus on lattian imurointi ja peseminen "makuuhuoneesta", joka on käytännössä pelkkää sänkyä parinkymmenen sentin liikutteluvaralla. Mekanismisänkyä kaiken kukkuraksi, mikä tietää sitä, että ryömimisvaraa sängyn alla on normaalia vähemmän, koska se mekanismi vie tilaa. Mutta sekin on nyt tehty ja voi pojat, että on pollea olo!
Viime viikonloppuna kävin myös mökillä. Olin äidin seurana, koska isällä oli kirkonkylällä bileet. Luin Henri Troyatin "Pähkinälinnan vangin" ja leivoin joulutorttuja. Se mäyrän pääkallo oli pudonnut oksanhaarasta maahan ja poimin sen talteen. Isä epäili,että olin itse sohinut sen kepillä alas, mutta se on vale, se oli maassa, vannon vaikka kautta kiven ja kannon! Pakkasin sen tyhjään Oivariinirasiaan ja kotona pesin sen Fairyllä ja laitoin kunniapaikalle hyllyyn onnea tuomaan. Eilen esittelin sitä munatotijuhlissa joissa sen mäyryys kyseenalaistettiin ja sen väitettiin olevan koiran tai ketun, mutta minä olen vakuuttunut, että se on mäyrän kallo ja epäilijät olivat vain kateellisia!
Tampereellakin alkaa näkyä joulu jo katukuvassa. Siellä oli joku pukkiparaatikin ja liikkeet yrittävät kaupustella tavaroitaan. Yhden liikkeen ikkunassa asiakkaita houkuteltiin, että "takin (498 euroa) ostajalle kaupan päälle heijastin".
Kävimme myös Tukholmassa ystäväpariskunnan kanssa perinteisellä joulufiilistelyreissulla. Minä unohdin puhelimeni, eli toistaiseksi myös kamerani hyttiin ja kun kysyin saanko kuvata miehen puhelimella, huomattiin että hänkin oli unohtanut puhelimensa hyttiin. Siellä ne lojuivat sievästi latautuneina, kun iltapäivällä palattiin laivaan. Kävimme katsomassa NK:n kuusen, hieno oli. NK:n joulukatalogi sen sijaan oli pettymys, ei mitään fiiliskuvia, pelkkiä kuvia tavaroista hintatietoineen.
 |
| NK: katalogin parasta antia... |
Nyt ulkona tupruttaa lunta. Kuuntelen jouluradiota, jonka viritin eilen luomaan tunnelmaa juhliin. Olen kuullut jo varmaan kaksikymmentä versiota "Kulkusista". Tekemällä tehdyt jazzversiot ovat kiusallisimpia. Toisaalta en ole kuullut yhtään huonoa vetoa "O holy nightista", vaikka olen senkin kuullut jo usealla eri kielellä. Aina se vain herkistää. Arvatkaa olenko jouluun mennessä kyllästynyt jouluradioon, kun luukutan sitä joka päivä? Never! Tämä on minun kuukauteni, olen elementissäni ja yksi juhlavieraista sanoikin eilen, että tuo kuusi ilmentää hienosti sisintä olemustani ja niin se ilmentääkin. Nyt loppuu joka-aamuinen Music Tv:n kyttääminen (ensin odotan koska tulee Ed Sheeranin ihana "Perfect" ja sitten katson kaksi jaksoa "Teen Mom2:sta" samalla kun teen hommiani tai kirjoitan aamusivujani), ja kuuntelen vain jouluradiota. Nyt tulee ihana Hansonin poikien esittämä reipas joulukappale!
 |
| Problem solved! |
Yksi juttu, joka EI ilmentänyt sisintä olemustani, oli seinällämme oleva kaupunkitaulu. Sen rusehtavat värit riitelivät joulukoristeideni, jouluradioni, joulutähteni ja olkipukkini kanssa. Lähdin kaupungille etsimään ratkaisua ja se löytyikin heti Suomalaisesta kirjakaupasta, jossa oli myynnissä kiva lahjakassi, jossa oli kuva pikku Fiatista, jonka katolle oli köytetty mukamas paketteja. Ostin kassin (3,90) ja länttäsin sen häiritsevän kuvan päälle kehyksiin ja nostin seinälle. Kukaan vieraista tuskin kiinnitti asiaan huomiota, mutta minä en olisi voinut hengittää, jos olisin joutunut katselemaan sitä rusehtavaa kuvaa vaaleanpunaisen joulutähteni vieressä.
Ihanaa joulukuuta kaikille!
Me munatotin nauttijat poistuimme juhlatilasta "kystä kyllin" hehkuen joulumieltä ja hyvää tahtoa kaikelle kansalle ja kaikille kansoille, mm islantilaisille, joiden pariin kanssajuhlijamme lähtevät sitä levittämään.
VastaaPoista