Marraskuisia mietintöjä

Jotenkin ollaan rämmitty tänne loppuvuoden fiestakauteen, jonka voi julistaa alkavaksi ensi viikonlopusta, kun menemme ystävien kanssa Tukholmanristeilylle ja joulubuffettiin, tai sitten se alkoi jo eilisestä kuohuviinitapaamisesta miehen siskon kanssa. He ovat Helsingissä nyt kuukauden verran, mutta sen verran kiireisiä ettei heidän tapaamisensa mitään päivittäistä hupia ole. Miehen sisko valitteli ettei pitkän Oulurupeaman jälkeen oikein tiedä miten täällä Helsingissä ollaan. Minä ihmettelin, sillä hehän ovat asuneet täällä vuosikausia eikä kukaan ole yhtä ajan tasalla kaupungin kulttuuritarjonnasta kuin hän, nytkin hän tiesi kertoa eilen avatusta Helene Schjerfbeckin (arvatkaa lunttasinko taas nimen kirjoitusasun, totta hitossa!) näyttelystä Päivälehden museossa ja olivat käyneet teatterissa ja vaikka missä. Kävi ilmi, että kun hän oli matkalla (kilpailevan!) kirjapiirinsä tapaamiseen Roihuvuoreen, bussikuski oli ärähtänyt hänelle, että "Ei VOI olla noin vaikeata!", kun hän ei ollut osannut heti leimata bussikorttiaan. Olin pakahtua närkästykseen! Kuka on niin moukka, että rähjää kultivoituneelle eläkeläiselle?! Hän kertoi yrittävänsä bongata niin monta julkkista kuin mahdollista täällä ollessaan. Minä kerroin nähneeni edellisenä päivänä Hakaniemessä Tytti Tuppuraisen!

Eläkeläisistä puheen ollen kävin isänpäivätervehdyksellä Tampereella. Onnistuin näkemään kaikki sisaruksetkin, pikkusisko kävi lapsineen ja koirineen lauantai-iltana. Vaihdoimme syntymäpäivälahjat. Hän on tyttärensä kanssa käynyt Youtubesta vakoilemassa kosmetiikkajoulukalenterini sisällön! Siellä on kuulemma videoita, joissa joku avaa joka luukun ja näyttää mitä siellä on! Kysyin, että "no?" ja he sanoivat, että se on hyvä, todella hyvä. Paitsi että ehkä en kuulemma tykkää kauheasti ykkösluukun jutusta, mutta sitten paranee...paitsi että tyttären mielestä siellä on ehkä kolme juttua, joille minulle ei välttämättä ole käyttöä..Jukupliut, mitä tästäkin pitäisi ajatella? 

Opetin isää puhelimitse bussista etänä tekemään janssoninkiusausta ja paikan päällä vihin hänet suurustamisen saloihin. 

Pikkusisko oli pyynnöstäni lainannut minulle Maija Kajanin vaihdevuosia käsittelevän kirjan "Sukellus kuumaan aaltoon", koska täällä Helsingissä se tuntuu olevan kiven alla ja painoskin on loppu. Tajusin, että vaikkei minulla kuumia aaltoja olekaan, monta monta monta alentuneen estrogeenintuotannon tuomaa oiretta löytyy: aamuöiset heräilyt, kankeus, ihmeelliset kolotukset, melankolisuus, saamattomuus, aivojen soosimaisuus, rintojen elastisuuden  väheneminen ja jos vaikka mitä. Pikkusisko oli suositellut minulle kirjaa jo pari vuotta sitten, kun hänen työnohjaajansa oli ensin kehottanut häntä perehtymään siihen siltä varalta, että ihan kaikki hänen janoamansa elämänmuutokset eivät olisikaan suorassa yhteydessä työpaikan paskuuteen, vaan hormonimuutoksiin. Muistaakseni hän oli hyvin loukkaantunut vaihdevuosiepäilyistä, onhan hän minua viisi vuotta nuorempikin, mutta oli kai kuitenkin lukenut kirjan ja todennut sen informatiiviseksi ja avaavaksi. Minä suosittelin kirjaa Tukholmanystävättärelle, joka hankki sen heti hyppysiinsä Kemiönsaaren kirjastosta, koki valtavia tunnekuohuja ja lähetti minulle neljäsivuisen potilaskertomuksensa omien epäonnistuneiden hoitorimpuilujensa tiimoilta. No, mikä onni, Maija Kajan ottaa potilaita vastaan Eiran sairaalassa ja varasin hänelle ensimmäisen mahdollisen ajan joulukuun loppuun. Aion ostaa koko veronpalautuksilla estrogeenia ja aloittaa uuden, mahtavan energiaa ja älykkyyttä uhkuvan elämän! Kirjassa lukee, että pian ensimmäisten oireiden ilmaannuttua aloitettu estrogeenihoito ehkäisee dementiaa. 

Tein taas kerran äyriäispastaa. Siihen tulee paitsi niitä äyriäisiä, myös pastakastiketta, herkkusieniä ja päälle mustaleimaemmentalia. Laadin miehelle kauppalistan arvoitukselliseksi väitetyllä käsialallani. "Mitä, schäferiä (herkkusieniä) ja muskelimammaa (mustaleimaa)?!" 

Joka tiistai kun käyn Kalliossa opettamassa, poikkean niihin etnisiin ruokakauppoihin tutkimusmatkailemaan. Olen jäänyt koukkkuun Vii voanin inkiväärishotteihin. Ostan pullon joka viikko, parhaana kaksi, ja sieltä ostan myös äyriäiset äyriäispastaan. Viimeksi poikkesin Asian food marketissa, joka on lähellä Hakaniemen toria entisen Valintatalon paikalla. Voi pojat, että oli valikoimaa! Pakastealtaasta löytyi paitsi Pekingin ankkaa kolmessa eri painoluokassa, myös kanan sydämiä ja hanhen kieliä ja jos jonkilaista sorkkaa ja japanilaista olutta ja banaanilimsaa ja sardiinikastiketta ja vaikka mitä! Ostin nynnysti vain pullollisen soijakastiketta, tölkitettettyä inkivääriä ja katkarapuja. Mutta aion viedä miehenkin sinne retkelle.

On tässä tullut pohdittua yhtä sun muuta toistakin. Kuten mikä ihmeen muoti se sellainen on, että nuoret "bisneshenkiset" miehet sonnustautuvat nykyään pukuihin, joissa on ensinnäkin liian lyhyet lahkeet, mutta jotka sen lisäksi ovat niin tiukkoja, että prässit oikenevat reisien kohdalla ja pylly pullottaa takin alta?  Tai miksi Celine Dionin aviomiehen Rene Angelinin hautajaiset näytettiin Kanadassa televisiossa suorana lähetyksenä ja kun arkkua lähdettiin kantamaan ulos kirkosta, nauhalta pärähti soimaan Celinen kaunis kappale "Pour que tu m'aime encore" ja ihmiset taputtivat?! Kummalle, Renelle vai Celinelle?! Ja miten minä päädyin tuollaiselle sivulle?!

Läpimurtokin on koettu! Yli vuoden olen joka viikko miettinyt Yrjönkadun uimahallin saunan ovessa olevaa merkkiä. Toinen on selvä; naisen uimapuku jonka päällä rasti merkkaamassa että uikkarissa ei löylyyn ole asiaa, mutta sen vieressä on miesten uikkareiden kuva ja siinä on edessä joku ihme kuva. Ensin ajattelin, että se tarkoittaa joko liekkiä tai savua, että uikkarit voivat syttyä tuleen, tai sitten miesten uikkareiden oletetaan jollain lailla käryävän minkä vuoksi ne päällä ei saa tulla löylyyn. Sitten ajattelin, että se on olevinaan joku tyylitelty sukuelin, että kaikki ymmärtäisivät, että tämä viittaa miesten uikkareihin, sillä jotkut naisetkin uivat Yrjönkadun hallissa pelkissä housuissa, mutta miksi se oli piirretty niin teräväksi? Luovuin ajatuksesta ja jatkoin ihmettelyäni, kunnes jo luulin ratkaisseeni ongelman. Se ei ole mikään kuva, vaan joku on vain raappaissut merkkiä ja siihen on jäänyt tuollaset viirut! Mutta lähempi tarkastelu osoitti ettei niin voi olla, viirut olivat aivan tarkkarajaiset. Takaisin lähtöruutuun. Mutta viimeksi, kun uinnin jälkeen tuijotin ovea mitään näkemättömin, raukein silmin, tajusin viimein: NE OVAT UIMAHOUSUJEN NAUHAT!

Pesuohje..

Celine Dion: Pour Que Tu M'aime Encore: https://www.youtube.com/watch?v=3UKim9r2JQI