Hovi- ja tavallisempia naisia

Pikkusisko oli meillä torstain ja perjantain välisen yön yökylässä. Hän oli viettänyt päivän kirjamessuilla ja tavannut myös serkkuamme. Terveisiä vain Riitalle, ehkä taas joskus törmätään Aleksilla/ kirjakaupassa/ Stockmannilla (tiemme risteävät sattumalta keskimäärin kerran vuodessa)! Pikkusisko toi muassaan kirjan, jota on tuputtanut ja tyrkyttänyt jo useaan otteeseen vakuutellen, että se olisi juuri minulle mieluisaa lukemista, mutta minä olen viivytellyt ja vältellyt, sillä vaikka meillä on monessa asiassa pikkusiskon kanssa yhteneväinen kirjamaku, ei se kuitenkaan identtinen ole. Pikkusisko pitää joistain aivan typeristä kirjoista (hän on erityisen mieltynyt kirjoihin, joissa vanhukset ovat humoristisella tavalla kuvattuina keskiössä ja toisaalta kavahtaa vaikkapa historiaan liittyviä teoksia, Katariina Suurestakin hän ihmetteli että "miten sä pystyt?!").

No, joskus hän on kuitenkin niin varma ja päättäväinen asiastaan, ettei luovuta ennen kuin näkee minun fyysisesti pitelevän kirjaa kädessäni ja avaavan sen. Ja pakko myöntää, aina siitä on seurannut hyvää. Vuosia, vuosia sitten hän pakottamalla PAKOTTI minut lukemaan Julia Cameronia, mistä olen hänelle syvästi kiitollinen ja nyt olen kiitollinen siitä, että hän toi minulle tuhat vuotta sitten eläneeseen japanilaiseen hovinaiseen pakkomielteen kehittäneen  Mia Kankimäen "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin". Se on aivan fantastinen kirja! Otin sen mukaani, kun perjantaiaamuna nousimme Tampereen bussiin, josta minä sitten jatkoin mökille pitämään seuraa äidille, sillä isä oli puolivuosittaisella Tallinnnanmatkallaan Ollin atleettien kanssa. Kiitin siskoa esittelemällä hänelle pakaramustelmaani, joka teki toivomani vaikutuksen. Hän oli aivan kauhistuneen ällistyksen vallassa!

Tampere oli peittynyt lumeen. Kävin mökkibussia odotellessani Koskikeskuksen Tokmannilla ja ostin ulkotulia, pussillisen sekahedelmiä, Tuplan, kaksi paria sukkia, Essencen halpisluomiväripaletin ja olkaimettomat rintaliivit, tai oikeastaan sellaisen topin, ensi kesää ajatellen, sekä puisen punaisen tähdenmuotoisen joulukoristeen saunamökin oveen ripustettavaksi.. Sitten istuin mökkibussiin ja avasin pikkusiskolta saamani kirjan. Olin välittömästi myyty! Kirja on hauska ja informatiivinen yhtä aikaa. Ja elämän makuinen, rehellisen kuuloinen kuvaus siitä, mitä äärimmäinen tylsistyminen ja turhautuminen voivat saada aikaan! Kirja oli lähettyvilläni koko viikonlopun; tein se kädessäni nakkikeittoa, riisipuuroa, pannukakkua, janssoninkiusausta, pinaattikeittoa ja sekahedelmäsoppaa, jonka nostin kätevästi hankeen jäähtymään.

Kirja oli niin ikään vähintäänkin taskussani (minulla on harmaa trikoinen nokitahrojen peittämä mökkitakki, toisinaan yötä päivää, ja siinä on isot kätevät taskut joihin mahtuu kaikki tarpeellinen) lämmittäessäni pönttöuunia, saunaa, vettä tai saunamökkiä ja istuttaessani kukkasipulit (onnistui viimein sunnuntaiaamuna, kun lauantaiaamusta sunnuntaiaamuun kestänyt tauoton vesisade oli tehnyt tehtävänsä ja sulattanut lunta tarpeeksi.) Se oli taskussani myös hakiessani liiteristä puita ja tarpoessani postilaatikolle hakemaan Loimaan lehden, jossa oli mukava juttu pikkusiskosta ja aivan erityisen onnistunut kuva myös.

Kun nyt kerran jaoimme äidin kanssa saman mökin, päätin sopeutua hänen rytmiinsä. Perjantaina menimme nukkumaan jo kahdeksan maissa. Säkkipimeys on luksusta! Radio oli päällä koko yön, niin pienellä, että minä kuulin, mutta äiti ei häiriintynyt. Ihanaa musiikkia! Vanhoja klassikoita tiedonmurusilla ja vinyylilevyjen naksahteluilla höystettynä.Päätin viettää lähitulevaisuudessa päivän Eaglesin musiikkia kuunnellen ja kaikkia typeriä visailu- ja tosi-tv-ohjelmia visusti vältellen. Lauantai meni pakostakin pitkälti sisätiloissa tasaisen sateen vuoksi. Saunamökissä äiti istuskeli kiikkustuolissa ja minä luin pyyhe turbaanina "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin".

- Mukavia tällaiset hetket, äiti sanoi.

- Mmmm-mmmm.

- Minun äitini kuoli 73- vuotiaana. Ei sitä koskaan tiedä montako tällaista on jäljellä.

- Haluatko nähdä jotain erikoista?, kysyin.

- No, mitä?

Nousin ja näytin pakaramustelmaani. Hän oli ällistyneen kauhistuksen vallassa!

Menimme taas aikaisin makuulle. Minä luin vielä kirjaa ja radio oli auki taustalla. Ihmiset saivat soittaa. Ei pitäisi antaa, se on niin kiusallista kuultavaa! Mutta jotkut toivoivat superhyviä kappaleita, vanhoja ja harvinaisia. Käsillä oli vuoden pisin yö, sillä neljältä siirryttäisiin talviaikaan. Yhdestätoista yhteen oli luvassa kummitustarinoita. Suljn radion ja luin vielä hiukan hovinainen Sei Shonagon ja kustannustoimittaja Mia Kankimäen seikkailuista ja ajatuksista. Sei Shonago oli laatinut useita listoja. Muun muassa "Miellyttävistä asioista" (kun löytää ison kasan tarinoita, joita ei ole lukenut), "Asioista vailla ansioita" (ruma henkilö, jolla on ikävä luonne) ja "Asioista, jotka ovat etäisiä, vaikka lähellä" (perheenjäsenten suhteet, jos he eivät rakasta toisiaan, joulukuun viimeinen ja tammikuun ensimmäinen päivä). Nämähän pätevät vielä näin tuhat vuotta myöhemminkin! Toisaalta jotkut ajatukset tuntuvat vieraammilta ja ajan hampaan jälki näkyy ja tuntuu. Vaikkapa siinä, että Sein mielestä "Palmunlehtivaunujen tulisi edetä verkkaiseen tahtiin. Koripunosvaunujen tulisi edetä rivakkaa vauhtia". Puolenyön jälkeen nousimme äidin kanssa syömään vähän pannukakkua.

Sunnuntaina isä tuli takaisin. Seisoin sysipimeässä rinteessä näyttämässä taskulampulla valoa. Reissu oli ollut onnistunut. Hän kantoi kädessään brandymäyräkoiraa. Otimme tervetuliaishömpsyt saunamökissä. Seuraavana aamuna heräsin kuudelta, bussi Tampereelle lähti puoli kahdeksalta. Kiitos kellojen siirron en joutunut seisomaan pysäkillä pilkkopimeässä huitomassa. Silti bussi meinasi ajaa ohi. Kuski perusteli sillä, ettei uskaltanut jarruttaa, koska tie oli vähän jäinen. Sitten hän kysyi kuuluuko minulle eläkeläisalennus! Kampissa menin heti matkahuoltoon noutamaan kosmetiikkajoulukalenterini. Se painoi 4,2 kiloa! Aion käyttää joka ikisen sen sisuksista paljastuvan uutteen ja seerumin viimeiseen tippaan saakka. Eläkeläisalennus?! Luukkujen (tai oikeammin laatikostosta löytyvien pahvirasioiden) avaaminen kuuluu ehdottomasti asioihin, jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kuten myös se, että kirjaa on ihanasti vielä vähän jäljellä.

 Eagles: The Last Resort: https://www.youtube.com/watch?v=p4zR9r9olOg